Uudessakaupungissa saatiin viime viikolla eturivin kattaus rauhan asiaa. Rauhan Symposium -tapahtumassa kuultiin niin tutkijoita kuin poliitikkojakin – ja tuotiin heidät yhteen.
UUSIKAUPUNKI. Kulttuurikeskus Crusellissa järjestettiin viime viikolla 8.–9. elokuuta Rauhan Symposium. Kaikille avoin ja maksuton tapahtuma sisälsi rauhan asiaa monilta eri tieteenaloilta. Näkökulmia saatiin muun muassa väestötieteestä, historiasta, tulevaisuuden tutkimuksesta ja kielitieteestä.
Rauhan Symposium järjestettiin Uudessakaupungissa ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Tänä vuonna oli toinen tapahtuma. Kolmas ja viimeinen Rauhan Symposium pidetään kahden vuoden kuluttua elokuussa vuonna 2021, jolloin tulee kuluneeksi 300 vuotta siitä, kun Uudessakaupungissa solmittiin Pohjan sodan päättänyt rauha. Uudenkaupungin rauhan kautta Uusikaupunki on jäänyt pysyvästi koko Euroopan historiaan. Tuo rauha muutti Ruotsin rajoja niin radikaalisti, että sen myötä Ruotsin suurvalta-asema romahti. Suurin osa pohjoisen Euroopan maista liittyy Uudenkaupungin rauhan aikaisiin tapahtumiin, mutta silti kyseinen rauha ei ole saanut Suomessa arvoistaan huomiota. Nyt Uusikaupunki nostaa tuon historiallisen tapahtuman taas tapetille.
Kansainvälinen yhteistyö
Tapahtuman on ideoinut professori Wolfgang Lutz, joka on tutkinut väestönmuutoksia Suomessa 1700-luvulla Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Hän asuu kesät Uudessakaupungissa, jossa hän mökkeilee suomalaisen vaimonsa kanssa.
Käytännön järjestelyistä taas vastasi Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jaana Vasama.
– Dialogi tärkeää, siksi tällaiset tilaisuudet ovat hyviä. Kaikki ovat keskustelussa tärkeitä: ne, joita asiat koskevat, ne, jotka asioita tutkivat ja ne, jotka asioista päättävät, linjaa Vasama.
Vasama toi tilaisuuteen myös tapahtuman suojelijan, presidentti Tarja Halosen, tervehdyksen.
– Kolmesataa vuotta sitten ei kovin paljon puhuttu ihmisoikeuksista ja kärsijöinä oli monia muitakin kuin varsinaisiin sotatoimiin kuuluneet ihmiset. Tosin Uudenkaupungin rauhan asiakirjoista käy ilmi, että Venäjän hallitsija takasi saamiensa alueiden asukkaille näiden uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet. Tänä päivänä ihmisoikeuksia koskevista puheista ja kirjoituksista ei ole pulaa, mutta näiden oikeuksien kunnioittamisesta kylläkin, Halonen kirjoittaa.
Tiede osaksi päätöksentekoa
Tilaisuudessa torstaina puhunut professori Jukka H. Meurman pureutui tieteeseen rauhan, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen rakentajana. Hänen määritelmänsä mukaan tieteen tehtävä on ensinnäkin etsiä totuutta, toiseksi koota luotettavaa tietoa ja kolmanneksi ihmetellä tätä maailmaa. Riippumaton tutkittu tieto on kullakin alalla totuus sillä hetkellä. Totuus muuttuu aina kun uutta tietoa tulee, sillä tiede korjaa itse itseään.
– Kyllä maailmassa viisautta on, mutta sitä ei käytetä poliittisessa päätöksenteossa hyväksi, Meurman kritisoi.
Yritystä kuitenkin on, muun muassa tiedeakatemioiden taholta.
– Suomessa on neljä tiedeakatemiaa. Nämä yhdessä muodostavat Tiedeakatemiain neuvottelukunnan, joka toimii yhdyslinkkinä kansainväliseen tiedeakatemiakenttään, jolla taas on vahva lobbausvaikutus Brysselissä EU-tasolla. Siellä pyritään vaikuttamaan tieteen tekemisen edellytyksiin, hän kertoo.
Rauhaa uhkaa hänen mukaansa tällä hetkellä varsin monet asiat. Uhkien todennäköisyyksiä on tutkittu tarkoin, esimerkiksi vakavan pandemian riski on maailmassa 1,5 % ja ydinsodan vaara 0,6 %. Tämän hetken suurimmiksi uhiksi hän nostaa krooniset sairaudet ja ilmastonmuutoksen. Näitä kahta asiaa yhdistää moni tekijä.
– Molemmat uhat ovat meidän itsemme aiheuttamia. Ne ovat täysin ehkäistävissä, jos niin haluamme. Ne johtavat katastrofiin, jos niihin ei puututa. Ne aiheuttavat suurta köyhyyttä ja ovat ehdoton uhka kestävälle kehitykselle, professori listaa yhtäläisyyksiä.
Hänen mukaansa jopa 73 % kuolemista johtuu nykyään kroonisista sairauksista. Jo 40 % maailman aikuisista on ylipainoisia.
– Masentavinta tässä on se, että kaikki toimet, joita tämän asian eteen tehdään, ovat surkeita, hän toteaa.
Kaupunginjohtaja maahanmuuton kannalla
Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio puhui tilaisuudessa seutukaupunkien tilanteesta Suomessa, jossa on tällä hetkellä käynnissä voimakas muuttoliike suurimpiin kaupunkeihin.
– Uusikaupunki kuuluu seutukaupunkeihin, joita on Suomessa noin 50. Monet niistä ovat merkittäviä teollisuuskaupunkeja ja niissä asuu noin miljoona suomalaista. Suurkaupungistumiskehityksen myötä seutukaupunkien väkiluku on ollut jo pitkään laskeva ja jollei erityistoimiin ryhdytä, tulee tuo laskeva trendi ja näivettyminen jatkumaan, hän toteaa.
Uusikaupunki on asettanut tavoitteeksi kasvaa yli 20 000 asukkaan kaupungiksi vuoteen 2030 mennessä.
– Haastava tavoite tilanteessa, jossa luonnollinen väestönlisäys on negatiivista ja suurten kaupunkiseutujen vetovoima on vahvaa. Viimeisimpien ennusteiden mukaan Suomessa tulevat kasvamaan vain kolme suurinta kaupunkiseutua. Mutta, Uusikaupunki ei suostu heittämään pyyhettä kehään, vaan on päättänyt uida vastavirtaan, sillä meillä on pelimerkkejä, toivoa ja mahdollisuuksia, johon tämä kunnianhimoinen väestötavoite perustuu, Vainio sanoo.
Maahanmuuttajien määrä on Uudessakaupungissa kasvanut noin neljään prosenttiin. Juuri maahanmuuttajia tarvitaankin väkiluvun kasvattamiseksi.
– Kaupungissamme aiemmin tänä vuonna toteutettu kuntalaiskysely osoitti, että maahanmuuttajiin suhtautuminen vaihtelee täällä paljon. Tarvitsemme avointa keskustelua maahanmuutosta ja myös kriittisiä mielipiteitä tulee sallia, sillä maahanmuuttoon sisältyy sekä mahdollisuuksia että riskejä, Vainio linjaa.
– Olen varma, että uudet asukkaat ovat kaupunkiyhteisöllemme iso voimavara. He monipuolistavat yhteisöämme ja mahdollistavat osaltaan yritystemme kilpailukyvyn, sillä kärsimme työvoimapulasta. Uudet asukkaat vahvistavat kaupunkimme elinvoimaa, hän jatkaa.
Kotoutumiseen panostetaan Uudessakaupungissa muun muassa asukasluotsin avulla. USA:sta Suomeen muuttanut Granger Simmons toimii kaupungissa uusien tulokkaiden apuna ja tukena.
Janica Vilen
