Laajoella podetaan liikaviisautta

Laajoen kesäteatterissa saa 12. heinäkuuta ensi-iltansa viisauden ja hulluuden määritelmillä leikittelevä satiiri, Liika Viisas. Kuvassa Viljami Sainio Sakari Kolistajana. Kuva: Mikko Rantanen.

TEATTERI. Mynämäellä Laajoen kesäteatterin lavan täyttää tänä kesänä Maiju Lassilan kirjoittama Liika Viisas. 12. heinäkuuta ensi-iltansa saavan näytelmän ovat dramatisoineet Maaria Koskiluoma ja Annikki Saha. Laajoella esitettävän versioinnin ohjaustyöstä vastaa Mikko Rantanen.
– Lassila tunnetaan parhaiten Tulitikkuja lainaamassa -tekstistään, jota on ehkä esitetty jonkun verran Liika Viisasta enemmän. Tässä teoksessa minua kiinnosti kyläläisten omalaatuisuus ja ylipäätään se, miten hulluutta määritellään, hymyilee Rantanen.

Rantasen mukaan Liika Viisas on sopivan erilainen kuin muut seudulla tänä kesänä esitettävät teatterikappaleet.
– Erityisen ihanaa on tehdä sellaista kesäteatteria, jossa on höpsöyden lisäksi pointtia: se on samalla kantaaottava ja viihdyttävä. Liika Viisas on ennen kaikkea komedia eli vaikka siinä käsitellään esimerkiksi uskontoa, sen tarkoituksena ei ole pilkata ketään, Rantanen lisää.

Pääroolin Sakari Kolistajana tekee mynämäkeläinen Viljami Sainio.
– Kolistaja kuvittelee olevansa aivan liian viisas ja pastori Pöndinen saa hänet vakuuttuneeksi, että usko pelastaa hänet tältä synniltä. Lapsenomainen Kolistaja innostuu helposti ja keskittää kaiken tarmonsa aina siihen yhteen asiaan, mikä häntä milloinkin kiinnostaa, sanoo Sainio.

Laajoen tulkinnassa tarinaa rytmittää Pelastusarmeijan iloinen musiikki, jonka säestämänä hahmot laulavat yhdessä ja erikseen.
– Laulamalla esiintyminen on minulle kotipesä, kaikkein tutuin ilmaisukeino. Päänvaivaa on minulle roolissa aiheuttanut enemmänkin vaikea teksti sekä äänentoisto vauhdikkaissa kohtauksissa, kertoo Sainio.

Esitysmusiikista vastaa harmonikkamuusikko Toni Perttula, joka luo ajankuvallisia säveliä tunnelmalliseen kesäiltaan.

Merja Köpsin esittämä kissa toimii tarinaa eteenpäin kuljettavana kertojana.
– Katsojat voivat itse päättää, onko hän todella kissa vai vain yksi kajahtaneista kyläläisistä, ohjaaja toteaa salaperäisesti.
– Jos joku ei ole vielä keksinyt ämpäreiden syvintä tarkoitusta, kannattaa näytelmä tulla katsomaan ihan jo sen takia, jatkaa ohjaaja humoristisesti.

Katariina Mäkinen-Önsoy