MIELIPIDE. Kenen tarinoita emme lue lehdestä emmekä kuule televisiosta? Kuka puhuu murheistaan hiljaisella äänellä ostoskeskuksen pihalla olkansa yli katsoen? Tavallinen, keskituloinen suomalainen, joka siirtyy syrjästäkatsojaksi omassa kotilähiössään. Ikänsä asuntolainaa maksanut tai vuokransa täsmällisesti hoitanut nöyrä suomalainen myy hiljaisuudessa tappiolla kerrostalokolmionsa tai etsii uuden vuokrakaksion muualta. Mistä on kyse?
Monikulttuurisuuden rikastuttavaa vaikutusta Suomelle on hehkutettu mediassa vuosia ja monikulttuuristen lähiöiden imagoa on killotettu valtakunnan päälehtien sivuilla. On puhuttu yhteisöllisyydestä ja avarakatseisuudesta ja kerrottu, miten maahanmuuttajayhdistykset järjestävät juhlia. Jos jokin negatiivinen seikka on puolivahingossa putkahtanut otsikoihin, on se ollut kantaväestön ymmärtämättömyydestä ja kotoutushaluttomuudesta johtuvaa.
Täysin vaille huomiota ovat jääneet ne nykyisten monikulttuuristen lähiöiden alkuperäisasukkaat, joilta kukaan ei ole kysynyt mielipidettä ja joita ei päästetä ääneen kertomaan omaa näkemystään tapahtumien kulusta, mikäli ne eivät tue vallitsevaa monikulttuurisuusmyönteisyyttä.
Olen vieraillut vaalikampanjakiertueellani Turun eri lähiössä, mm. Varissuolla ja Runosmäessä. Olen kuunnellut teltallani monta kertomusta siitä, miten oma kotilähiö on muuttunut viime vuosina negatiiviseen suuntaan. Osa alueesta voi olla täysin toisen kulttuurin ja elämäntavan maaperää. Joistakin kerrostaloista on ollut pakko lähteä jo siksikin, että uuden naapuruston elämänrytmi painottuu myöhäiseen iltaan ja yöhön. Taloyhtiön säännöt ovat muuttuneet eikä tähän kyetä puuttumaan. Kantasuomalaiset perheet ovat muuttaneet pois. Levottomuudesta kärsivät myös ikäihmiset, jotka eivät pysty enää vaihtamaan asuinpaikkaansa.
Huono koulutustaso ja koulukielteisyys maahanmuuttajanuorten parissa, työttömyys ja suomen kielen osaamattomuus ovat monikulttuuristen lähiöiden arkea. Lähtömaan tavat ja pahimmassa tapauksessa jopa lait elävät suljetuissa yhteisöissä, joihin suomalaisilla ei ole asiaa. Kaikki tulee kuitenkin niellä kritiikittä.
Kun maahanmuuttajalähiöistä Suomessa keskustellaan, ovat keskiössä maahanmuuttajat jo silloin kun he ovat vielä vähemmistönä. Keskiössä ei ole kotinsa tiettyyn paikkaan luottavaisin mielin perustanut suomalainen veronmaksaja perheineen vaan uusi, usein tulonsiirtojen varassa elävä tulija. Suomalaisen lähiöasukkaan katsotaan olevan joustamis- ja väistämisvelvollinen
Kun otamme keskustelussa huomioon vain toisen osapuolen näkemyksen, ajamme eriytyvien lähiöiden politiikkaa. Annamme toiselle osapuolelle signaalin toimia mielensä mukaan ja vaiennamme toisen. Tästä vinoutuneesta näkökulmasta syntyvät lopulta no go-lähiöt.
Mikäli parempaa maahanmuuttajien integroitumista toivotaan, ei riitä pelkkä asuntopolitiikka ja aluesuunnittelu. On muutettava myös asenteita. Kantaväestön toiveet on vihdoin otettava mukaan julkiseen debattiin ja terävöitettävä sitä tarkastelukulmaa, että tulijat ovat vastuullisia aikuisia ja heidän on mukauduttava länsimaiseen elämäntapaan ja suomalaiseen kulttuuriin.
Ei ole suomalaisen tehtävä kerätä kimpsujaan ja kampsujaan ja lähteä evakkoon kodistaan rauhan aikana.
Sanna Paasikivi (ps.)
