MIELIPIDE. Esperi Care ja Attendo ovat vilkkuneet lehtien otsikoissa tiuhaan tahtiin viime päivinä. Vakavia laiminlyöntejä on ollut myös lukuisissa muissa vanhustenhoidon parissa toimivissa yrityksissä. Ikäviä uutisia, mutta hyvä että tärkeä asia saa vihdoin ja viimein ansaitsemaansa huomiota. Vanhuspalvelujen ongelmat eivät ole syntyneet viime viikolla tai viime kuukausina vaan kyseessä on vuosien saatossa muodostunut ongelma. Julkisten palvelujen yksityistäminen on aiheuttanut Suomessa paljon päänvaivaa eri toimialoilla. Ongelmia on ollut paljon, mutta toisaalta löytyy varmasti esimerkkejä onnistuneistakin yksityistämishankkeista. Terveydenhuolto ja vanhustenhoito eroavat kuitenkin monista muista palveluista siinä, että niissä panoksena on ihmisten terveys tai jopa henki.
Yksityistämiseen liittyvä ongelma on yksinkertainen. Kuinka tuottaa laadukkaita palveluja ja saavuttaa mahdollisimman suuret voitot samanaikaisesti? Yksityistettäessä esimerkiksi juuri vanhustenhoidon palveluja, siirtyy vastuu asiakkaiden hyvinvoinnista ja terveyden vaalimisesta yksityiselle toimijalle. Osa yrityksistä kantaa paremmin vastuuta kuin toiset. Tilanne on kuitenkin se, että Suomen vanhustenhoito on voitontavoittelun seurauksena retuperällä. Kilpailuttaminen aiheuttaa ongelmia laatunäkökulmasta myös lasten tai vammaisten palvelujen kohdalla. Minulle oikeudenmukaisuus on tärkeä arvo enkä voi sietää heikommassa asemassa olevien ihmisten kaltoinkohtelua. Yrityksillä on myös omat arvonsa. Esperi ilmoittaa kotisivuillaan arvoikseen lämminhenkisyyden, luotettavuuden, avoimuuden, asiakaskeskeisyyden ja tuloksellisuuden. Nämä arvot eivät valitettavasti ole ohjanneet yrityksen käytännön toimintaa pois lukien tuloksellisuus taloudellisten tavoitteiden osalta. Kun suuret yritykset polkevat hintoja on kotimaisten toimijoiden vaikea pärjätä samoilla markkinoilla.
Säästöjen kalastelu toiminnan juoksevista kustannuksista tuntuu olevan alan tapa kasvattaa omistajille tahkottavia miljoonavoittoja. Ahneus paistaa läpi monen yrityksen toiminnasta. Henkilöstökustannukset vedetään minimiin. Henkilöstöresursseista nipistäminen heijastuu suoraan asiakkaiden hyvinvointiin ja potilasturvallisuuteen sekä työntekijöiden jaksamiseen. Hoitajat on ajettu nurkkaan. Palkka on mitättömän pieni työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden. On käsittämätöntä, että vanhustenhoidon nykytila on se mikä se on. Yritykset pelaavat härskiä uhkapeliä vanhusten terveydellä ja jopa hengellä. Tämän on loputtava.
Olen itse työskennellyt vanhustenhoidon parissa ensimmäistä kertaa jo 1970-luvulla. Töitä tehtiin silloinkin paljon ja vanhuksista huolehtiminen oli kunnia asia. Mutta meininki on aivan erilaista nykyään. Heikommasta huolehtimisen on annettu valua ahneuden alttarille.
Ritva ”Kike” Elomaa (ps.)
Masku
