KOLUMNI. Uusi vuosi tuo toivoa uuden alkamisesta ja houkuttaa tekemään lupauksia. Eikä siinä mitään, ihan hyvä on aika-ajoin tarkastella totuttuja tapojaan ja valintojaan. – Voihan uudesta tulla ihan hyviä ja hyödyllisiä tottumuksia. Kunhan en sortuisi verenmakusuussa -suorittamiseen. On hyvä myös muistaa, että riitän vähemmälläkin, kelpaan aika hyvin omana itsenäni. Liian usein on juuri itseään kohtaan ankara.
Usein päätökset muuttumisesta ovat tekoja tai tekemättä jättämisiä. Sanotaan että puheet ilman tekoja ovat kuolleet. Mutta sanoillakin voi sivaltaa, ajattelemattomuudella loukata. Tiuskia tarkoituksella tai tarkoituksettomasti. Eikä kukaan ei ole ajatustenlukija. Tulkintavirheitä syntyy jatkuvasti, lähetämme sanattomia viestejä toisillemme. Voisin kiinnittää huomiota paitsi siihen mitä sanon, niin miten sanon sen mitä sanon.
Muuttaa voi vain itseään ja silloin itsestä on hyvä aloittaa. Kenenkään toisen elämää ei voi elää. Vaikka miten haluttaisi välillä tietää paremmin tai paheksua. Vaan mitä minä itse oikeastaan haluan elämältä? Millaisen jäljen jätän, mitä ja miten valitsen. Sillä jokainen meistä vaikuttaa ympärilleen. Eikä yksikään ole toista parempi. Tämän kun muistaa niin katselee kenties muita ihmisiä ystävällisemmin. Minulla on ainutlaatuinen tarinani, entä hänen jota en tunne, mutta jonka ulkokuoren näen.
Sananvapauskin meillä toki on, vaan ei se tarkoita että tarvitsee tai saa loukata tai halveksia tai ivata muita. Mielipiteitä saa olla ja mielipiteitä voi vaihtaa, kun kuulee toista tai saa tietoa lisää. Tai jos jopa jaksaisi kysyä, mitä tarkoitat? Mutta ihmisoikeudet eivät esimerkiksi ole koskaan mielipideasioita. Jokaisella meistä on arvonsa.
Toivoa hyvään on aina. Puhuminen voi helpottaa, vaikeaankin asiaan ratkaisu saattaa löytyä kun jaetaan asioita. Tässä numerossa (10.1. Turun Seutusanomat) esitellään Henrikinseurakunnan toimintaa, ilmoittelemme jatkossakin ajankohtaisista jutuista. Lisää voi katsoa Henrikin seurakunnan nettisivuilta. Viikkotoimintaa on myös esimerkiksi Skanssissa, jossa pikkulasten kanssa pääsee hengähtämään. Yksin ei tarvitse jäädä.
Tiinakaisa Honkasalo
Henrikinseurakunnan pastori
