Syksyn edetessä aamut selkenevät yhä myöhemmin ja illat pimenevät aiemmin, mikä vaikuttaa tielläliikkujien havainnointikykyyn alentavasti. Liikenneturva kampanjoi tässä kuussa laajasti näkyvyyden edistämiseksi: Nyt viimeistään on syytä laittaa valot kuntoon, heijastimet heilumaan ja katse tiukasti tiehen ja muihin tienkäyttäjiin ennakoinnin edistämiseksi.
LIIKENNE. Liikenneturva kampanjoi tänäkin syksynä kannustaen ihmisiä heijastimen käyttöön. Tänään 1.10. vietettävän Heijastinpäivän ympärille nivoutuva kampanja muistuttaa heijastimesta tunnisteella #heijastansinua.
Kampanja-aikana Liikenneturva lahjoittaa heijastimia esimerkiksi kouluille. Valtakunnallisena Heijastinpäivänä heijastimia oli jaossa myös muun muassa Turussa Förillä ja kävelykadulla.
– Samalla tarkistimme ohiajaneiden pyöräilijöiden valotilanteen. Valaisimen puuttuessa sellaisen sai mukaan kampanjatyöntekijöiltämme. 1.1.2015 alkaen pyörään kiinnitetyn kiinteän valaisimen sijasta on voinut käyttää myös otsalamppua, Liikenneturvan Lounais-Suomen alueen yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen kertoo.
– Heijastimia vein kampanjan aloituspäivänä muun muassa Naantaliin ja Paimioon koululaisille jaettavaksi, lisää Heiskanen.
Aamujen ja iltojen pimeys syksyllä ja talvella näkyy onnettomuustilastoissa.
– Noin puolet kaikista jalankulkijaonnettomuuksista tapahtuu marraskuun ja tammikuun välisenä aikana. Näkyvyys on heikkoa noina aikoina niin pimeyden kuin tuulilasin huurtumisen seurauksena. Jo nyt, kun lämpötila tippuu alle viiden plusasteen, auton esilämmitys on suositeltavaa. Näillä keleillä kannattaa varata 5–10 minuuttia ylimääräistä aikaa työmatkaan, sillä lasien skrapaamisen lisäksi huureisiin ikkunoihin auttavat vain auton sisäpuhallinlaitteet, Heiskanen sanoo.
– Myös oikea puoli tuulilasista tulee puhdistaa, sillä siitä suunnasta tulevia pitää ajossa väistää, huomauttaa Heiskanen.
”Minkä nuorena oppii…”
Liikenneturvallisuuden opettelu on aloitettava lapsena, jotta sen taitaa sitten myös aikuisena. Heiskanen näkee vanhemmat ja muut aikuiset erityisen tärkeinä esimerkkeinä lapsen ja nuorenkin elämässä.
– Aika yleinen ajatus nuorison keskuudessa on, että aikuiset eivät käytä pyöräillessään kypärää. Silloin myös nuori jättää helposti kypärän hyllylle tai pyörän tankoon roikkumaan, kun hänestä sen käyttäminen on jotenkin lapsellista, Heiskanen harmittelee.
Hälyttävinä Heiskanen pitää tuoreimman tieliikenneonnettomuustilaston lukuja, joissa yksi ikäryhmä nousee selkeästi muiden yläpuolelle.
– Vuonna 2017 henkilövahinkoon johtaneissa onnettomuuksissa 15–24-vuotiaat ovat yleisimmin osallisia. Paljon on puhuttu ikäihmisistä riskiväestönä liikenteessä, mutta tilastollisesti eniten onnettomuuksia kuitenkin tapahtuu yleensä mopolla matkustaville nuorille. Sen sijaan vähiten onnettomuuksissa ovat osallisena alle 13-vuotiaat.
Liikenneturvan tekemien kyselyjen mukaan ongelma ei piile siinä, että nuoret eivät tietäisi, miten liikenteessä käyttäydytään.
– Onnettomuustilastoissa näkyy nuorille ominainen impulsiivisuus, johon yhdistettynä ryhmäpaine on pahin mahdollinen kumppani, Heiskanen huomauttaa.
Heiskasen mukaan tuorein, heinäkuun alusta voimaan astunut, ajokorttiuudistus ei tuo ainakaan apua nuorten riskikäyttäytymiseen liikenteessä.
– Mopokortin saamiseksi vaaditaan enää vähintään neljä tuntia pakollista teoriaopetusta, kun taas ajo-opetusta ei enää vaadita lainkaan ennen tutkintoa. Sama pätee siis myös mopoautoihin ja paljon puhuttaneisiin kevytautoihin, hän jatkaa.
Ennakointi avainasemassa
Tapio Heiskanen sanoo, että liikenneturvallisuuden edistämistoimia pyritään koko ajan kehittämään – opetussuunnitelmasta alkaen.
– Se on positiivista, että liikenneturvallisuus on ympätty uuteen opetussuunnitelmaan osaksi Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot -kokonaisuutta. Käytännössä se tarkoittaa vuositasolla neljää tuntia liikennekasvatusta, jonka voi integroida eri oppiaineisiin peruskoulussa. Alakoulussa esimerkiksi on piirretty kuviksessa liikennemerkkejä ja yläkoulussa laskettu todennäköisiä pysähtymismatkoja. Pyöräretkillä aiheen voi ottaa esiin myös näppärästi, hän iloitsee.
– Paljolti käyttäytymismallit kyllä lähtevät kotoa. Siinä on todella vaikea opettajan, Liikenneturvan edustajan tai poliisin kouluttaa esimerkiksi kypäränkäytöstä, jos omat vanhemmat eivät ole koskaan sellaista mallia antaneet. Lisäksi vanhempien ei tulisi hyväksyä virittämistä, tällä hetkellä joka kolmas mopo on viritetty ja vanhemmat vielä tietävät siitä, hän lisää.
Ennakointi on tärkeä sana niin liikenteessä kuin liikennekasvatuksellisissa toimissa.
– Onnettomuuspaikalla nuoria jututtaessa kuulee usein, kuinka ei tullut etukäteen ajatelleeksi, että näin voi käydä. Liikennekasvatuksessa pyrimme siis ensisijaisesti ennakoiviin menetelmiin, ei mihinkään shokkihoitoon, vaan ihan pohdintaan, että mitä onnettomuuden jälkiseuraamukset voivat olla ja miltä sitten seuraavana päivänä mahtaa tuntua. Myös esimerkkionnettomuuden läpikäynti havainnollistaa, missä vaiheessa tilanne liikenteessä muuttui ja mitä olisi voitu tehdä toisin, Heiskanen toteaa.
Liikennepako on rikos
Raisiossa 17. syyskuuta sattuneissa kahdessa mopokolarissa mopojen kuljettajia epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Toisessa onnettomuudessa osallisena ollut autonkuljettaja oli poliisin tiedotteen mukaan jatkanut matkaansa pysähtymättä tarkistamaan mopoilijakaksikon tilannetta.
Miten sitten onnettomuustilanteessa täytyy toimia?
– Liikennepako on rikos, josta voi joko saada sakkoa tai vuoden vankeutta. Tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on lain velvoittamana heti pysähdyttävä, hälytettävä apua sekä huolehdittava mahdollisten lisävahinkojen ehkäisystä. Tieliikennelaissa ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia, muistuttaa Heiskanen.
– Tieliikennelaki sisältää varovaisuusvelvoitteen, mikä tarkoittaa sitä, että jousto puolin ja toisin on avainasemassa. Jos onnettomuustilanteessa on vähänkään epäselvyyttä, poliisi tulee kutsua aina paikalle, Heiskanen jatkaa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
