KOLUMNI. Vuonna 2000 Suomessa oli 452 kuntaa. Vuonna 2006 niitä oli 431 ja vuonna 2018 määrä on 311. Liitosten vauhti kiihtyi vuoden 2006 jälkeen selvästi. Osasyynä tähän oli valtiovallan suorittama markkinointi ja painostus kuntaliitoksiin. Kunnille luvattiin muun muassa porkkanarahaa, jos suostuisivat liitoksiin, joiden väitettiin tuovan kustannussäästöjä.
Nyt liitosten vaikutuksista löytyy tutkimustietoa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tutkinut vuoden 2009 alussa toteutettujen kuntaliitosten vaikutuksia (Harjunen, Saarimaa, Tukiainen 2017). Tutkimus osoittaa, että liitoskuntien menokehitys liitoksen jälkeen kuuden vuoden aikana on ollut vastaava kuin muilla kunnilla. Kahdeksan tutkimusvuoden aikana tutkimuksessa ei havaittu kuntataloudessa niin suurta vaikutusta, että olisi voitu todeta säästöjen syntyneen. Kuntaliitokset eivät siis täyttäneet niille asetettuja säästötavoitteita. Sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikkojen määrään liitoksilla oli vaikutusta, niitä keskitettiin. Mitä pienemmän edustuksen liittynyt kunta sai uuteen valtuustoon, sitä enemmän sote-työpaikkoja väheni sen alueella. Samanlainen kehitys oli myös kunnan hallinnossa. Liitoksilla ei sen sijaan ollut vaikutusta koulujen työpaikkoihin.
Tutkimuksissa havaittiin, että äänestysaktiivisuus laski merkittävästi pienissä liitoskunnissa. Syynä voi olla se, että vaikutusmahdollisuuksien koettiin vähenevän. Kun asioita katsotaan vain kunnan keskustaajamasta käsin, häviää ymmärrys kokonaisuudesta. Tämä tulee korostumaan, jos maakuntauudistus toteutuu. Mikä takaa, etteivät ihmiset joudu eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa perusteella?
Näin siis kävi kuntauudistuksessa, jonka yhteydessä useampi kunta joutui painostuksen alle valtiovallan tarjotessa neuvojaan kuntaliitoksista. Edellä esitetty tutkimus osoittaa, mitkä olivat liitosten vaikutukset. On tärkeää, että jokainen kunta itse tuntee omat vahvuutensa ja hoitaa asiansa niin, että toiminta on taloudellisesti kestävällä pohjalla ja kunnan lakisääteiset tehtävät hoidetaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tälle on eduksi, jos luottamushenkilöt käyttävät energiansa asioiden yhdessä kehittämiseen, eikä riitelyyn. Paikalliset asiat ovat ensi sijassa paikkakunnan asioita, joita luottamushenkilöiden tulee ajaa kaikkien kuntalaisten etua ajatellen.
Ruskon ja Vahdon liitoksen taustalla ei ollut valtiovallan painostus, vaan se lähti Vahdon kunnan aloitteesta. Liitokseen päädyttiin yhteisellä päätöksellä, koska toimintaympäristössä oli useita yhteisiä tekijöitä. Liitoksella haettiin pitkän tähtäimen elinvoimaa, joka saavutettiin.
Sisko Hellgren
Ruskon kunnanhallituksen pj.
