SEURAKUNTAKOLUMNI. Viime viikkoni ovat olleet melkoista tunnemyrskyä. Kaupan käytävällä, kirjastossa, kirkossa ja rappukäytävässä olen saanut hyväksyviä katseita, ystävällisiä halauksia ja lempeitä käden puristuksia: Tervetuloa takaisin! Olen kuin Jeesuksen vertauskertomuksen tuhlaajapoika: palannut kotiin ja moitteiden asemesta tullut otetuksi takaisin osaksi yhteisöä, Raision seurakuntaa. Haikeat luopumisen kyyneleet, sillä viihdyin hyvin Tuomiokirkkoseurakunnassakin, ovat saaneet vaihtua ilon ja kiitollisuuden liikutukseen. Kiitos teille kaikille, jotka olette ottaneet minut niin hellästi vastaan.
Minne sitten olen palannut? Olenhan kaiken aikaa asunut täällä keskustassa. Seurakuntaa voidaan ajatella niin monin tavoin. Seurakunta on osa julkisyhteisöä, Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, jota sitovat monet lait, asetukset ja säädökset. Kirkkoherrana olen tullut hallinnon ja johtamisen tehtäviin. Päiviini kuuluu kysymyksiä ja vastauksia, päätösten tekemistä, budjettiehdotuksiin tutustumista, esitysten kirjoittamista, kokouksia, keskustelua. Kirkkoherralle osa seurakunnan elämää on myös yhdessä vaaleilla valittujen kirkkovaltuuston ja –neuvoston kanssa päättäminen siitä, kuinka verorahat, siis jäsenmaksut, käytetään. Olen palannut osaksi tätä instituutiota. Se on mielenkiintoista ja monella tavalla opettavaista.
Minusta on myös uudestaan tullut osallinen vilkkaasta toiminnasta. Täällä toteutetaan hyvin kaikki lakisääteiset toiminnot: jumalanpalveluselämä, rippikoulu, hautausmaan ylläpito. Niiden lisäksi tehdään vaikka mitä: vieraillaan vanhusten luona, pidetään erilaisia kerhoja pienille raisiolaisille perheineen, kokoonnutaan Tasalan Kamariin, Myllyyn, sururyhmään ja koulutetaan isosia ensi kesän leireille. On tukea vähävaraisille, päihdekuntoutujille, maahanmuuttajille, mielenterveyskuntoutujille, yksinhuoltajille. Olen jo nyt hämmentynyt kaikesta siitä taidosta ja sitoutumisesta, joilla Raision seurakunnan työntekijät omia tehtäviään hoitavat. Olen palannut tähän monin tavoin motivoivaan työyhteisöön. Se on innostavaa.
Olen myös palannut vahvemmin osaksi yhteisöä, jonka muodostavat raisiolaiset. Kirkko on keskellä kylää. Yhteistyötä tehdään moneen suuntaan. Seurakunta on merkittävä toimija Raisiossa niin instituutiona kuin yhteisönä. Siksi minut on yllättänyt se, että niin moni on eronnut jäsenyydestään. Minun on vaikea ymmärtää sitä. Jokaista raisiolaista tarvitaan, jotta se hyvä, mitä seurakuntayhteys saa aikaan, voi jatkua.
Minulle seurakunta on yhteyttä yli rajojen. Raision seurakunta on kuin Kristuksen kirkon satelliitti hehkuen Jumalan rakkautta, Jeesus-veljen ystävyyttä, Pyhän Hengen voimaa tässä kaupungissa. Olen mukana kutsumassa sinua yhteyteen: Tervetuloa kotiin!
Sari Lehti
Raision kirkkoherra
