NOUSIAINEN. Kanadassa vuosituhannen vaihteessa teologiaa opiskellut Nousiaisten juuri 50 vuotta täyttänyt kirkkoherra Juhana Markkula seuraa tarkasti kristinuskon kansainvälisiä tuulia. Hänen näkemyksensä suomalaisen ja kansainvälisen kristinuskon tulevaisuudesta ovat positiiviset.
– Tässä merkkipäivän ympäristössä on minulla ollut mielenkiintoinen kevät. Kävimme Suomen Lähetysseuran hallituksen mukana tutustumassa Genevessä Luterilaisen maailmanliiton toimintaan. Siellä pääsihteeri Martin Junge ja väkensä vaikuttivat tarttuvan inspiroivilta, Markkula kertoo.
Markkulaa innosti myös Helsingin piispainkokouksen käsittelemä raportti liittyen kirkon työntekijöiden lähetystyön osaamiseen Suomessa.
– Raportissa tarkasteltiin laajemminkin kirkon tehtävää suomalaisessa yhteiskunnassa ja siinä nostettiin esiin kolme seikkaa, jotka ovat uusia haasteita entiselle kansankirkolle. Ensinnäkin on yleinen sekulaarisaatio eli maallistuminen, jossa ihmisten uskonnollisuus on yleisesti ollut laskemaan päin. Toinen asia on paradoksaalisesti uususkonnollisuuden nousu. Ihmiset hakevat hengellisyyttä, mutta se suuntautuu johonkin muualle kuin kristilliseen kirkkoon. Kolmas asia on muuttoliikkeen myötä lisääntynyt uskonnollinen moninaisuus, Markkula listaa.
Kirkkoherraa ilahduttaa, että nämä asiat todettiin ääneen ja selvästi.
– Olemme jättämässä taakse ne kuvitelmat siitä, että olemme edelleen jossain 50-lukulaisessa kansankirkossa, jossa kaikki ovat niin samalla viivalla että keskustelua ei edes synny.
Markkulan näkökulmasta Suomessa ja kansainvälisesti tuntuu nyt olevan tapetilla sama asia, eli kristillisen identiteetin uudelleenlöytäminen ja soveltaminen nykyajassa.
– Itse koen tämän haasteellisen ympäristön hyvin motivoivaksi, tämä on hienoa aikaa olla pappi!
Kasvun tiekarttaa etsimässä
Suomessa entistä useammat ihmiset ovat jättäneet seurakunnan. Markkulan mukaan se edellyttää Kirkolta oman toiminnan arviointia ja avointa dialogia.
– Tässä tulee eräänlainen kahtiajako siitä, että pitääkö uudistaa toimintoja vai sisältöä. Minusta sisällössä ei ole mitään vikaa, mutta seurakuntatyön muotoja ja toimintoja pitää kehittää. Siinä asiassa olen mielestäni uudistusmielinen, kirkkoherra pohtii.
Viime vuosina Markkula on perehtynyt kansainväliseen tutkimukseen seurakuntien kasvusta.
– Riippumatta olosuhteista löytyy aina kasvavia seurakuntia, jotka menestyvät. Niiden tutkimusten avulla olen etsinyt tiekarttaa. En halua Nousiaisissa tehtävien avausten olevan satunnaisia, vaan että niissä on taustalla laajempi suunnitelma, hän sanoo.
Markkula on ehtinyt tutustua seurakuntaansa nyt reilun kahden vuoden ajan.
– Ilahduttavan positiivisesti ajatuksiani on otettu vastaan, mutta tietysti uusia ideoita tuotaessa tulee myös kritiikkiä. Keskustelujen kautta niitä muokataan niin, että ne sopivat meille Nousiaisissa.
Nousiaisissa on kirkkoherran mukaan tehty pitkään mm. ansiokasta lapsi- ja veteraanityötä. Uusia toimintomuotoja on ehditty kuitenkin Markkulan aikana myös ottamaan käyttöön.
– Lutherin perintöön liittyvä yleinen pappeus on Suomessa jäänyt palkallisen henkilökunnan kasvun vuosikymmeninä vähän lapsipuolen asemaan. Puhutaan siitä, kuinka vapaaehtoistyöntekijöiden määrä vähenee, mutta kyllä aikuisväestön huomaa odottaneen tilaisuutta päästä mukaan aktiiviseen tekemiseen seurakunnassa.
Yksi uusi toimintamuoto Nousiaisissa on alfa-kurssi, jonka myötä seurakunnassa ollaan saatu uusia aktiiveja mukaan toimintaan ja vanhat ovat hitsautuneet paremmin yhteen.
– Sellainen järjestettiin Maskun seurakunnan hyvästä ehdotuksesta yhteistyössä, Markkula kertoo.
Toinen uusi toimintamuoto on diakonin vetämä Perjantaikahvila.
– Halusimme järjestää ruokakassijakelua, mutta tehdä sen vähän eri tavalla. Meillä on hartaus ja kahvihetki, jonka jälkeen jaetaan tarvitseville ruokakassit. Alfa-kurssilta tulleet vapaaehtoiset mahdollistavat tämän toiminnan olemalla vastuunkantajina. Ihmisillä on valtava auttamisen ja osallistumisen halu, kun sille löydetään motivoivat tavat.
Viihdyttämisen sijaan tulisi etsiä mielekkyyttä
Markkulan mukaan seurakunnan ei pitäisi järjestää ohjelmaa ohjelman vuoksi. Tärkeämpää on kirkon ja seurakunnan identiteetin vahvistaminen.
– Tämä ei ole mitään lyhyen tähtäimen hommaa. Siinä on myös hengellinen puoli, eli vaikka olisi kuinka hyvä tiekartta siitä, mitä seurakunnassa kannattaa tehdä, niin ei siitä ilman tervettä elävää hengellisyyttä tule mitään. Se on Ora et Labora, rukoile ja tee työtä, Markkula tuumii.
Oikeanlainen ajankäyttö ja vapauksien antaminen on tässä tärkeää.
– Siten se kristitty maailmanvalloituskin tehtiin, että Jeesus vietti kolme vuotta kahdentoista opetuslapsen kanssa, jotka sitten veivät sanomaa eteenpäin. Samat lainalaisuudet pätevät edelleen. Nyt pitää ottaa uusia ihmisiä mukaan tekemiseen ja antaa heille myös mahdollisuus vaikuttaa. Ei siitä tule mitään jos seurakunnan työntekijät antavat tarkat ohjeet, miten pitää toimia. Sen sijaan pitää kuunnella ja antaa ihmisten toteuttaa omia ajatuksiaan ja käyttää omia vahvuuksiaan, Markkula uskoo.
Kirkolla on Markkulan mukaan edelleen isot resurssit ja hyvää väkeä.
– Nyt pitää miettiä, keitä me olemme ja mitkä ovat tavoitteemme. Oma unelmani on nähdä elefantin tanssivan, eli todistaa luterilaisen kirkkomme olevan ketterä ja elämäntäyteinen, hän päättää.
Kai Saarto
