Junantuoma paimiolainen Silja Velmala esittelee esikoiskirjaansa Paimion kirjastossa keskiviikkona

Nykyään junat eivät Paimiossa pysähdy, mutta tässä on se paikka, johon juna toi Velmalan perheineen vuonna 1979.

Silja Velmala muutti lapsineen ja tavaroineen Paimioon junalla vuonna 1979. Omaelämäkerta on työn alla, mutta hänen esikoisteoksensa julkaistiin pääsiäisenä. Se on kokoelma lyhyitä tekstejä vuosilta 1997–2017, jolloin hän vihdoin löysi aikaa kirjoittamiselle – harrastukselle, josta hän oli haaveillut lapsesta saakka.

PAIMIO. Paimiolainen Silja Velmala julkaisi pääsiäisenä esikoiskirjansa Anna sydämen ohjata. Kirjoituksia vuosilta 1997–2017. Keskiviikkona 25. huhtikuuta kello 17.30 hän esittelee kirjaansa Paimion kirjastossa ja 15. toukokuuta kello 18 Sauvon kirjastossa.

– Esittelen tilaisuuksissa kirjaani ja kirjassa kuvattuja pyhiinvaellusmatkoja. Ajattelin näyttää myös matkoilta otettuja kuvia, Velmala suunnittelee.

Kolumnistina ja bloggaajana aiemmin tekstejään julkaissut Velmala on haaveillut kirjan kirjoittamisesta jo pitkään.

– Kirjoittaminen on innostanut minua aina. Sain jo lapsena päiväkirjan, jossa sitten kuvailin esimerkiksi pikkusiskoni ensiaskeleita. Koko elämäni olen kirjoittanut ja haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta, kertoo pian 70 vuotta täyttävä Velmala.

Rakkaudesta luontoon

Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä Liikkumisen iloa -nimisessä osassa kuvaillaan matkakertomuksen omaisesti Velmalan pyhiinvaellusmatkoja, joista eniten sivuja on saanut ensimmäinen vaellus Santiago de Compostelaan.

Toinen osa on nimeltään Arjen kultajyviä. Se sisältää Kunnallislehdessä julkaistuja kolumneja ja blogitekstejä arkisista asioista.

Kolmas osa Ajattelun aiheita sisältää niin ikään kolumneja, mutta myös akateemisia esseitä niiltä ajoilta, kun Velmala opiskeli metsätieteitä Helsingin yliopistossa.

– Huomasin viisikymppisenä, että kadehdin lapsiani, jotka opiskelivat vaikka mitä ja sitten hoksasin, että voinhan minäkin vielä opiskella. Luin ensin kandiksi, sitten maisteriksi ja tein vielä lisensiaatin tutkinnon, mutta sitten kun piti alkaa tehdä väitöskirjaa, innostuinkin vaeltamisesta, Velmala kertoo akateemisesta jaksostaan.

Kirjan aihepiiri on siis laajan, mutta kirjan punaisena lankana toimii kiinnostus luontoon. Se leikkaa läpi koko teoksen.

Muistoja tuleville sukupolville

Kirjasta on otettu sadan kappaleen painos.

– Aluksi oli ajatus, että kirjoitan itselleni ja omille lapsille ja sukulaisille, mutta sitten alkoivat muutkin innostua kirjoituksistani ja kysellä tämän kirjan perään, joten päätin ottaa suuremman painoksen, Velmala kertoo.

Yksi innoittaja kirjalle on ollut Velmalan oma äiti.

– Äitini kirjoitti aikanaan lyhyen esseen omista evakkoajoistaan. Katsoin sen silloin läpi ja laitoin talteen, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin löysin sen uudelleen ja silloin ajattelin, että voi kun ihanaa, että hän oli sen kirjoittanut. Silloin päätin, että minäkin haluan jättää omille lapsilleni kirjoituksia siitä, miten meidän elämämme on mennyt. Elämä on ollut aika hektistä ja suuren osan siitä olen ollut yksinhuoltaja, Velmala kertoo.

Nämä tarinat on kuitenkin säästetty seuraavaan teokseen, joka tulee olemaan omaelämäkerta.

– Siinä avaan enemmän muistojani, hän lupaa.

Niitä muistoja riittää – eri paikoista ja eri vuosikymmeniltä. Velmala on kotoisin Sauvon Karunasta. Sieltä tie on vienyt muun muassa Tukholmaan, Turkuun ja Lappeenrantaan, josta Velmala muutti perheineen Paimioon, missä hänen veljensäkin asui.

– Se oli vuosi 1979. Lappeenrannassa olimme asuneet maaseudulla ja hakeneet maidonkin suoraan navetasta. Sitten kun astuimme junasta ulos Paimiossa niin vanhin poikani ihmetteli, miksi olen tuonut heidät tänne liikenteen melskeeseen. Minunkin silmissäni Paimio vaikutti aluksi todella vieraalta ja isommalta kuin se todellisuudessa olikaan, hän muistelee hymyillen.

Valokuvaaminen motivoi liikkumaan

Velmalan vaellus- ja retkeilyharrastus alkoi vuonna 2013, kun lisensiaatin tutkinnon valmistuttua mielen valtasi tyhjyys.

– Löysin kirjoja vaeltamisesta ja aloin suunnitella ensimmäistä matkaani. Se oli parin kuukauden mittainen vaellus Santiago de Compostelaan. Se ensimmäinen vaellus on aina vaikuttavin, Velmala toteaa.

Tuolla vaelluksella hän innostui myös valokuvauksesta, joka on siitä saakka motivoinut häntä uusille retkille ja vaelluksille. Velmalan kuvat ovat uutuusteoksessa suuressa osassa.

Janica Vilen