Kansalaissodan aika Nummenmäellä -keskusteluilta herätti torstaina 5. maaliskuuta kiinnostusta siinä määrin, että järjestäjät joutuivat viime hetkillä siirtämään tilaisuuden isompiin tiloihin. Sota-ajan kuohuista oli puhumassa joukko aihetta tutkineita ja siitä kirjoittaneita asiantuntijoita.
TURKU. Kansalaissodan aika Nummenmäellä – Sovinto 100 -keskusteluilta aloitettiin kahvituksilla Katariinan pappilassa. Väkeä alkoi valua paikalle kuitenkin siihen tahtiin, että historiallinen puurakennus todettiin liian pieneksi. Niinpä varsinainen keskustelutilaisuus siirrettiin kivenheiton päähän Pyhän Katariinan kirkkoon.
Suomen sisällissodasta on kulunut tänä vuonna tasan 100 vuotta ja aihetta on muisteltu maassamme monin tavoin. Turun ylioppilaskylän sydämessä sijaitsevassa kivikirkossa näkökulma kyseiseen aikaan oli paikallishistoriallinen, eli millaista oli elämä tuolloin Turun Nummenmäellä ja mikä oli seurakunnan ja kirkon rooli.
Aktiivista seurakuntaelämää
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän entinen kasvatustoimen johtaja Lasse Urho pohjusti illan aihetta kirjoittamansa Työväestö seurakunnassa 1914 – 1924 -tutkimuksen valossa.
– Tutkimus kuvaa yksittäisten perheiden elämää tuona aikana seurakunnassa ja Nummenmäellä. Tutkimusaineistona käytettiin niin kirkonkirjoja ja muistitietoa kuin rikosluetteloita ja työväenyhdistyksen jäsenluetteloitakin. Aineistoa oli sikäli vaikea löytää, että sodan aikana sitä piilotettiin paljon, Urho taustoittaa.
Teoksessa tarkastellaan työväestön osallistumista seurakunnan toimintaan muuhun väestöön verrattuna. Tietoa saatiin muun muassa tutkimalla ehtoolliskäyntejä.
– Tilanne ennen sotaa oli sellainen, että kristillisellä kasvatuksella oli keskeinen osuus kristillisyyden vahvassa olemassaolossa. Nummenmäellä työväenyhdistys oli aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Vuonna 1923 tuli voimaan uskonnonvapauslaki, mikä sai aikaan kirkosta eroamista, mutta työväestö ei ollut esimerkkinä tässä, Urho kertoo.
Traagisia ihmiskohtaloita
Suomen sisällissota vaati kaikkineen noin 37 000 suomalaisuhria. Katariinan seurakunnan entisen kirkkoherran, Heikki Suominen, mukaan asiasta muistuttaa muun muassa Pyhän Katariinan kirkon ulkopuolella sijaitseva Ahlmanin perheen hauta. Perheen isä toimi kirkkoherrana. Haudalla olevat neljä pientä kiveä muistuttavat perheen neljästä lapsesta, joista kaikki kuolivat ennen vanhempiaan.
– Traagisinta kansalaissodassa oli se, että se voimantuntoon kasvatettu nuoriso, joka oli ennen yhdessä temmeltänyt, joutui jaetuksi eri puolille ja kääntyi toisiaan vastaan, Suominen muistuttaa.
Kirjailija Harri Raitis on puolestaan kirjoittanut romaanin Vakaumuksen tähden, joka kertoo Nummenpakallakin vaikuttaneesta Kosti Viktor Salosesta.
– Salonen joutui vastentahtoisesti rintamalle ja sittemmin vangiksi Lahteen. Hän oli valtiollisen poliisin tarkkailussa ja hänet pidätettiin usein. Niinpä hän pakeni Ruotsiin ja sai sieltä turvapaikan. Pahin virhe oli hänen muuttonsa Pietariin, jonne hän lähti opiskelemaan. Salonen toimi vahvana suomen kielen vaalijana ja tämä johti siihen, että hänen ajateltiin tietoisesti vähättelevän venäjän kieltä. Hänet ammuttiin vuonna 1938 epäiltynä vakoilusta, Raitis kertoo.
Ministeri Pertti Paasio puolestaan vertasi sisällissodan tapahtumia nykyaikaan.
– Vasta viimeisimpinä vuosina sisällissodasta on voitu käydä keskustelua asialliselta pohjalta ja oltu valmiita kuuntelemaan toisiaan. Nummenmäelläkin käytiin aikoinaan vihapuhetta punaisten ja valkoisten välillä. Vihapuhe on johtanut nykyaikana siihen, että maailma on levoton. Onkin syytä arvioida, mikä oikeus meillä on puhua toisistamme poikkipuolisesti, sillä oli ihminen sitten minkä värinen hyvänsä, on hänellä ihmisarvo, Paasio toteaa.
Jaakko Virrankoski
