KOLUMNI. Tätä päivää odotan joka vuosi kuin lapsi jouluaattoa: talvipäivänseisaus on vihdoin täällä. Oikeastaan en odota niinkään itse talvipäivänseisausta, vaan pikemminkin sitä seuraavia päiviä ja viikkoja. Pitkän syksyn jälkeen päivä alkaa pidentyä, ja valon määrä lisääntyy hitaasti mutta varmasti.
Vuoden lyhyimmässä päivässä on kuitenkin jotain kiehtovaa. Ulkona on niin pimeää, että vuorokauden valoisinkin aika saattaa olla kuin muutaman tunnin pituinen yhtäjaksoinen hämäränhyssy. Uskallan veikata, että monelta tämä vuoden lyhyin päivä menee ohi melkein huomaamatta, sillä kolmen yön päässä häämöttävä jouluaatto saa meidät säntäilemään lahjaostoksilla, hikoilemaan hellan ääressä ja huiskimaan kotia juhlakuntoon.
Talvipäivänseisaus osuu useimmiten tuomaanpäivään, niin tänäkin vuonna. Vanhoina aikoina joulu alkoi tuomaanpäivästä. Silloin suurimmat puuhastelut lopetettiin, ja hiljentyminen joulunpyhiin aloitettiin. Nykyään kaikilla ei ole aikaa hidastaa tahtia vielä jouluaattonakaan. Kaupat ovat auki iltapäivään saakka ja aukeavat uudelleen heti tapaninpäivänä.
Minusta vuoden pimeintä päivää pitäisi juhlia. Juhlaseremonioihin voisi kuulua kaiken hössötyksen keskeyttäminen, villatakkiin kääriytyminen, kynttilöiden polttaminen ja joululaulujen kuunteleminen (ja mukana laulaminen). Siis kaikki sellainen, mitä tanskalaiset ovat keksineet kutsua hyggeilyksi.
Talvipäivänseisaus lähettää meidät kulkemaan kohti valoa ja pikku hiljaa piteneviä päiviä. Tuomaanpäivä puolestaan johdattaa kohti joulunajan huipennusta, jouluyötä. Silloin koko kristikunta juhlii kirkkautta, joka valaisee maailman vuodenajasta riippumatta.
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Tuon valon ensisäteet tulivat maailmaan jouluyönä, kun Jumalan Poika syntyi ihmiseksi. Siitä ihmeestä kertoo virsi 27, joka on yksi lempivirsistäni. Sen sanoin haluan toivottaa kaikille lukijoille valoisaa ja siunattua joulua:
”Herrojen Herra, valo maailmamme, ihmisen lapseksi syntynyt. Katsokaa lasta, taivaan kuningasta, ja kumartamaan tulkaa Herraamme!”
Karoliina Haapakoski
pastori
Raision seurakunta
