Kun putoaa montun pohjalle, valtaosa ihmisistä suuntaa katseensa taakse ja pyrkii takaisin sinne, mistä putosi eikä eteenpäin eli sinne, mihin oli menossa. Tulevaisuuden tekeminen vaatii paljon rohkeutta. Sen sijaan, että taistelee omasta osuudestaan koko ajan hupenevassa kakussa, pitäisi siirtyä kokonaan toisen kakun pariin.
RAISIO. Raision Rotaryklubi järjesti Raision Martinsalissa torstaina 16. marraskuuta keskustelutilaisuuden, jossa kurkistettiin katsomaan, miltä 110-vuotias Suomi näyttää. Tilaisuudessa keskusteltiin nuorten vertaisvaikutuksista ja kansainvälistymisestä sekä tulevaisuuden tutkimisesta.
– Me Rotaryklubissa puhumme paljon nuorisosta, mikä tarkoittaa, että puhumme aina tulevaisuudesta. Tänä vuonna Suomi100-teema on ollut vahvasti esillä ja paljon ollaan muisteltu menneitä, mutta nyt me haluamme katsoa eteenpäin, kertoo Raision Rotaryklubin puheenjohtaja Risto Muinonen, joka esitteli tilaisuudessa Rotaryklubin nuorisovaihto-ohjelmia: koko lukuvuoden vaihtoa, kuukauden kesävaihtoa ja kansainvälisiä leirejä.
– Raision Rotaryklubi on vuosittain lähettänyt maailmalle vaihto-oppilaita jo 40 vuoden ajan. Yhteensä näihin kolmeen vaihtomuotoon osallistuu vuosittain Suomesta 500 nuorta. Nuorisovaihto on erittäin iso osa Rotaryklubien toimintaa, Muinonen sanoo.
Tilaisuudessa puhunut suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen uranuurtaja ja yritysfuturologi Tarja Meristö uskoo, että vaihtokokemukset muokkaavat nuorista myös rohkeampia tulevaisuuden tekijöitä – varsinkin, jos suuntaa sellaiseen maahan, jossa ajatellaan eri tavoin kuin Suomessa, sillä tulevaisuuden visiointi vaatii uusia näkökulmia.
Tulevaisuuden tekeminen vaatii asennetta!
Muinonen uskoo siihen, että parempi tulevaisuus saadaan vain niin, että me itse teemme siitä paremman. Samaan lopputulokseen on tullut Tarja Meristö, joka on tutkinut tulevaisuutta jo viidellä vuosikymmenellä. Hänen mukaansa parempi tulevaisuus on kuin palapeli, jonka paloista osa on helpommin ennustettavissa kuin toiset. Skenaarioita on paljon ja lisäksi tulevaisuus tuo tullessaan aina villejä kortteja: sellaisia asioita, joita ei ole pystytty tai erilaisten tabujen vuoksi uskallettu visioida laisinkaan.
Aktiivisen tulevaisuuden tekijän pitää pystyä kuvittelemaan jotain sellaista, mitä ei vielä ole. Täytyy uskaltaa kyseenalaistaa auktoriteetteja ja toisaalta ymmärtää myös historiaa, tunteita ja valtapeliä. Kun on visio, on aika luoda toimintamalli.
– Yhdessä on helpompi lisätä vipuvaikutusta. Kun verkotumme ja teemme yhteistyötä, saamme paljon enemmän aikaan. Pieni suomalainenkin pystyy maailmalla moneen, kun luo kumppanuuksia, Meristö muistuttaa ja kertoo esimerkin tutkimuksesta, jonka mukaan maailman golfin pelaajilla on enemmän yhteistä keskenään kuin suomalaisilla.
Vaikka verkostossa ihminen on vahvempi kuin yksin, on ihmiskunta silti Meristön mukaan haavoittuvainen tulevaisuuden edessä.
– Vaikka skenaarioita olisi kuinka paljon, emme osaa tehdä mitään, jos meillä ei ole visiota siitä, mitä haluamme tehdä. Kun on johtotähti vähän kauempana, on helpompi olla aktiivinen. Tämä pätee myös vaikka opiskeluun tai oman talouden hallintaan, hän muistuttaa.
Työelämässä uudet pelisäännöt
Meristö uskoo, että tulevaisuudessa valta siirtyy kansantalouksilta yrityksille. Se tulee myös muokkamaan työelämää.
– Tulevaisuuden työelämässä asema täytyy ansaita joka päivä uudelleen. Yritykset kilpailevat parhaasta osaamisesta eikä ihmisistä, Meristö sanoo.
Toisaalta myös tulevaisuuden työntekijöillä on valtaa.
– Nuoret haluavat valita, missä työskentelevät. Enää ei riitä pelkkä kuukausipalkka, vaan työllä pitää olla syvempi merkitys. Moni haluaa tehdä työllään hyvää, Meristö kertoo.
Siksi myös koulutuksen olisi Meristön mukaan reagoitava muutokseen. Aikaisemmin on arvostettu älyä siinä määrin, että työelämään on syntynyt esimerkiksi sana pääkonttori. Meristö kysyy, voisiko yrityksellä olla paitsi headoffice, myös handoffice ja heartoffice. Älyä ja kädentaitoja pystytään jo kompensoimaan paljon koneilla, mutta tunneälyssä ihmiskunta jatkanee vaikeammin korvattavana.
– Vuorovaikutustaidot ja improvisointikyky ovat ylivoimaa. Se pärjää, joka pystyy jakamaan osaamistaan jatkuvasti muuttuvissa toimintaympäristöissä. Enää ei kannata kilpailla niistä töistä, joita koneetkin pystyvät tekemään, vaan on keksittävä muuta. Luovaa yrittäjyyttä tarvitaan, Meristö sanoo.
Erityisesti hän kaipaisi ennovaatioita eli ennakoivia innovaatioita.
– Sen sijaan, että taistelee omasta osuudestaan koko ajan hupenevassa kakussa, pitäisi siirtyä kokonaan toisen kakun pariin, Meristö vinkkaa.
Yksi tabu, jota Meristö haluaa ravistella, on suomalaisen digiosaamisen taso.
– Nyt puhutaan paljon diginatiiveista ja vaietaan siitä, kuinka huonosti tietotekniikkaa oikeasti osataan käyttää, Meristö sanoo.
Vertaissuhteet muokkaavat tulevaisuutta
Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivallin mukaan monissa perheissä vanhemmat miettivät, miten sen oman nuoren käy, jos hän joutuukin väärään porukkaan. Pelko ei ole aiheeton, sillä nuorten vertaissuhteilla on tutkimusten mukaan paljon vaikutusta siihen, millainen aikuinen ihminen kenestäkin kasvaa.
– 50-luvulla pidettiin selvänä, että vanhempien kasvatus ohjaa lähes yksinomaan sitä, millaiseksi lapsi kasvaa. Perimästä ei silloin juuri puhuttu. Se oli siihen aikaan tabu, koska toisen maailmansodan jälkeen katsottiin, että geneettisistä eroista on epäsopivaa puhua, joten tutkimuksissakin keskityttiin kasvatuksen vaikutuksiin, hän pohjustaa.
– Nyt tiedetään, ettei se vanhempien vaikutus ole niin suurta. 70-luvulta asti tutkimuksissa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota vertaissuhteisiin, joissa lapsi ja nuori viettää aikaa ja nykyään tiedetään, että ne vaikuttavat paljon persoonallisuuden kehittymiseen.
Vertaissuhteilla hän tarkoittaa suhteita suurin piirtein samanikäisiin ja suurin piirtein samassa kehitysvaiheessa oleviin. Vertaisilla tarkoitetaan kaikkia niitä samanikäisiä, joihin nuori elämässään vertautuu, ei pelkkiä ystäviä.
– Sillä, että lapset ja nuoret ovat vertaistensa kanssa, on ihan omanalainen vaikutus kehitykseen. Aikuinen on aina se, jolla enemmän tietoa ja valtaa päättää. Kun taas ollaan vertaisten kanssa, joudutaan uudenlaisiin oppimistilanteisiin. Niissä joudutaan perustelemaan ja neuvottelemaan. Opitaan vuorovaikutusta, jakamista ja sopimista. Vertaisten kanssa oleminen edistää siksi älyllistä kehistystä. Vanhempien kiintymys tulee yleensä annettuna, mutta vertaisen hyväksyntä pitää ansaita. Siksi vertaissuhteissa pitää oppia toimimaan yhteistyökykyisesti, Salmivalli toteaa.
Salmivallin esittelemien tutkimusten mukaan ryhmään kuuluminen on myönteisen kehityksen kannalta jopa tärkeämpää kuin kahdenväliset suhteet.
– Se että on ainakin kohtuullinen toverisuosio, on hyvä asia kehityksen kannalta ja suojaa monilta vaikeuksilta. Torjutuksi tuleminen taas on riski kehityksen kannalta. Usein ajatellaan, että on tärkeää, että on ainakin yksi hyvä ystävä, mutta se vaikuttaisi olevan luksusta tai bonus ennemmin kuin välttämätön asia – toisin kuin vertaissuhteet, Salmivalli sanoo.
Vertaiset samankaltaistavat ja erilaistavat samaan aikaan
Nuoret alkavat Salmivallin mukaan ajan myötä muistuttaa niiden ryhmien jäseniä, joihin he kuuluvat.
– Vertaisryhmillä on samankaltaistava vaikutus. Samaan porukkaan kuuluvat nuoret ovat samanlaisia lähes minkä tahansa asian suhteen, mitä ollaan tutkittu. Tiedetään, että osittain samankaltaiset valikoituvat kavereiksi, mutta ajan myötä samankaltaisuus myös lisääntyy. Jos sitä ei tapahdu, ryhmä hajoaa tai ystävyys katkeaa, hän kertoo.
Kun puhutaan nuorten ryhmistä, joissa on häiriökäyttäytymistä, ei ole sattumaa, miten ryhmiin päädytään.
– Joskus nuori ajautuu sellaiseen siksi, että hänellä on samankaltaisia ominaisuuksia tai sitten voi olla niin, että kyseessä on ainoat saatavilla olevat kaverit. Joskus kuitenkin porukkaa yhdistää esimerkiksi elämyshakuisuus, jolloin ryhmässä saattaa puhjeta sellaista riskikäyttäytymistä, joka ei alun perin yhdistänyt ryhmässä olevia nuoria, Salmivalli selittää.
Toisaalta Salmivalli muistuttaa, että vertaisryhmissä ryhmäpaine voi vaikuttaa positiivisesi.
– Esimerkiksi niin, ettei nuori ala koskaan tupakoida, koska tapa on niin vahvasti tuomittu tietyssä porukassa. Ryhmä voi toimia myös suojaavana tekijänä, jos kotona on vaikeaa, Salmivalli muistuttaa.
Ryhmän sisällä on Salmivallin mukaan samankaltaistumisen lisäksi käynnissä aina myös toinen prosessi. Ryhmät erilaistavat jäseniään, koska eri yksilöillä on jokaisessa ryhmissä erilaisia rooleja. Toiset harjoittelevat johtamaan ja toiset ovat niitä, joille sanellaan.
Salmivallin mukaan 14–15-vuotiaana nuoret mukautuvat eniten ryhmän odotuksiin. 16-vuotiaana omien ratkaisujen tekeminen alkaa taas lisääntyä. Vaihtoon lähdetään usein täysi-ikäisyyden kynnyksellä eli toisen asteen opintojen aikana.
Janica Vilen
