NAANTALI. Lux Gratiae -tapahtuma lähti käyntiin keskiaikaisissa merkeissä perjantaina 27. lokakuuta, kun Larissa Riihihuhdan elämysopastus Sisarten laulu tutustutti elämään 1400-luvun birgittalaisluostarissa. Elämysopastus on valittu yhdeksi Visit Finlandin kulttuurimatkailun kärkituotteista 2017 ja sitä on esitetty elokuusta 2016 alkaen.
Luostari oli aikansa kulttuurin ja tietämyksen kehto, jossa esimerkiksi käsityöt ovat olleet omaa luokkaansa. Myöskään lukutaitoa ei kannata vähätellä.
− Naantaliin perustettu Vallis Gratiae oli Suomen ensimmäinen luostari, jossa naisen oli mahdollista asua ja oppia yhteiskunnan arvostetuimpia taitoja, Riihihuhta kertoo.
Birgittalaisluostari kuului myös merkittävimpiin maanomistajiin keskiajan lopulla, sillä perhe luovutti luostarille maatilan aina, kun nainen otettiin luostariin.
− Luostarin lisäksi kunniallisilla naisilla oli vain yksi toinen vaihtoehto: avioliitto ja synnyttäminen. Tämä vaihtoehto ei ollut ongelmaton, Riihihuhta kertoo.
− On mahdollista, että luostarissakin syntyi yksittäisiä lapsia. Sitä ei kuitenkaan ole todennettu, hän tarkentaa.
Opastuksen pääosassa on laulu ja kaikki saavat osallistua siihen miehet mukaan lukien. Laulu on hyvin venyvää eikä siinä ole rytmiä.
− Lauluyhtye Vox Silentii on kuvannut birgittalaislauluja pystysuoran ulottuvuuden musiikiksi, kun taas rytmikäs musiikki on ikään kuin vaakatason ulottuvuudessa.
Latinankielistä birgittalaislaulua lauletaan pitkin opastusta. Se on sama laulu, jota on laulettu Naantalissa yli 500 vuotta sitten.
Riihihuhta sanoo, että lauluja on tarkoitus laulaa nöyrästi, mutta sydämestä. Laulamisen lisäksi sanojen kuunteleminen on tärkeää, mikä onkin helppoa Naantalin kaikuvassa kirkossa.
Toimittajan kommentti
Vaikka en olekaan mikään kaikista hengellisin ihminen, niin esityksen historiallisuus sai minut saapumaan Naantalin kirkkoon perjantai-iltana. Tietämykseni keskiajan luostareista perustuu lähinnä Umberto Econ romaanin Ruusun nimi filmatisointiin, joten siinäkin mielessä oli hyvä tutustua lisää aiheeseen.
Kun miettii, millaista nunnien elämä on ollut katolilaisluostareissa, niin väkisinkin mieleen tulee ankeus, kurjuus ja sulkeutuneisuus. Elämysopastus avaa kuitenkin silmät toisenlaiselle todellisuudelle, kunhan uskaltaa antaa mielikuvitukselle vallan. Luostarielämään on kuulunut yhteisöllisyyttä, säännöllistä arkea, yksinkertaisuutta sekä hyvää ja ravitsevaa ruokaa eli asioita, joita myös nykyajan hektisessä maailmassa voi kaivata.
Vaikka en itse oppinut laulamaan vielä tämän kierroksen aikana birgittalaislauluja, niin on hienoa, että ne saavat kaikua edelleen Naantalin kirkossa. Mainitsemisen arvoinen on myös opas Riihihuhdan kaunis lauluääni, vaikka hän sanookin, ettei ole koskaan ottanut laulutunteja.
Jaakko Väisänen
