Kaarina-Teatteri: Rakkaudella sisaresi
Käsikirjoitus: Pirjo-Riitta Tähti-Wahl
Ohjaus: Valtteri Roiha
Lavastus: Niina Suvitie
Puvustus: Sirpa Niemelä
Valosuunnittelu: Taina Möysä
Äänisuunnittelu: Niko Wahlroos
Maskeeraus ja kampaukset: Marika Torvinen
TEATTERIARVIO. Kaarina-Teatterin syyskauden näytelmä Rakkaudella sisaresi esittelee bolševikkivallankumouksen jälkeen Venäjältä paenneen Thiessin perheen elämän traagisia vaiheita Kaarinan Littoisissa. Ajanjaksolle 1917–1987 sijoittuvan tositarinan on ohjannut Valtteri Roiha.
Kaarinassa ensimmäistä kertaa vuonna 1993 esitetty Pirjo-Riitta Tähti-Wahlin kirjoittama näytelmä palaa tarinan lähteille maamme itsenäisyysjuhlavuoden kunniaksi.
Juuri paikallisuus ja aiheen ajankohtaisuus tuovat Thiessin kaksoissisarusten Eleanorin ja Irenen eli Noran ja Rinan elämään keskittyvän esityksen iholle. Siskosparista muodostui käsikirjoittajan alkuperäistekstin päähenkilöt epäilemättä siksi, koska heidät tunnettiin Turun seudulla perheenjäseniään paremmin. Tekstiä vie eteenpäin siskosten kasvutarina, jossa heitä nuorina tytönhupakkoina esittävät Mari Backman ja Anne Höglund ja persoonallisina vanhuksina Kristiina Koljonen ja Erica Selin.
Ajankohtaista on pakolaisten sopeutuminen heidät vastaanottaneen maan kulttuuriin ja tapoihin, jotka tuntuvat Suomeen paenneista Thiessin siskoksista hyvin vierailta.
Raastavaa ja samalla hellyttävää on Thiessien, erityisesti Noran ja Rinan jatkuva kaipuu, joka kohdistuu menneisyyden Pietariin, kotikaupunkiin, jossa he varttuivat teineiksi, ja jonka katuihin ja rakennuksiin liittyvät tärkeimmät muistot heidän elämänsä alkumetreiltä. Pohjimmiltaan he eivät varmasti uskoneet itsekään, että vallankumouksen myötä Leningradiksi muuttuneessa kaupungissa elämä olisi koskaan voinut olla entisenlaista, tai että paluu heidän elinaikanaan ylipäätään mahdollista. Naisille läheisten ihmisten ja huolettoman lapsuuden muistojen vaaliminen toi kuitenkin lohtua.
Lohtua he Littoisissa sijainneen Villa Solgårdin arkeen kaipasivatkin. Thiessin perheenjäsenistä neljä riisti hengen itseltään: Isä John ja veli Victor ennen toista maailmansotaa, siskoista Edna vuonna 1958 ja Marion 1968. Tunnelma muuttuu musiikin ja valojen avulla hyytäväksi joka kerta, kun perhettä kohtaa kuolema. Lisäksi sivupöydälle nostettuun maljakkoon lisätään valkoisia ruusuja jokaisen edesmenneen perheenjäsenen kunniaksi.
Rakkaudella sisaresi päättyy koskettavasti 86-vuotiaiden siskosten kuolemaan. Viimeisinä hetkinään he ehtivät ihmetellä Solgårdin ikkunoihin piirtyviä jääkukkia ja kylmiä lämmityspattereita. Palvelijoiden puutteessa tiskaamattomat astiat keräytyivät isoiksi pinoiksi ja tarpeettomat tavarat heitettiin keskikerroksessa olleeseen huoneeseen.
Pakolaisperheen omaisuus huutokaupattiin perheen viimeisiksi jäseniksi jääneiden kaksoissiskosten kuoltua vuonna 1987. Sittemmin Villa Solgårdin tontille on rakennettu rivitaloja.
Katariina Mäkinen-Önsoy
Muokattu 18.10. kello 10.15 äänisuunnittelun osalta.
