Kuvakirjailija Reetta Niemelälle Tietopöllö-palkinto

20-vuotisjuhlaansa ammattikirjailijana tänä vuonna viettävä Reetta Niemelä on tätä nykyä raisiolainen. Lapsuudessaan hän on asunut Maskun Ohensaaressa. Kuva: Ragip Önsoy.

Tiesitkö?

Suomen tietokirjailijat ry:n lasten ja nuorten tietokirjapalkinto Tietopöllö myönnetään vuosittain tietokirjailijalle tai tietokirjailijaryhmälle, joka on julkaissut ansiokkaasti lapsille ja nuorille tarkoitettuja tietoteoksia.

Palkinto voidaan myöntää myös erityisen ansiokkaalle ajankohtaiselle tieto- tai oppiteokselle tai tietoteossarjalle. Tietopöllö-palkintoa on jaettu vuodesta 1999, ja se rahoitetaan Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.

Vuoden Tietopöllö julkistetaan TIETOKIRJA.FI-tapahtumassa Tieteiden talolla Helsingissä. Palkinnon jakavat Suomen tietokirjailijoiden puheenjohtaja Markku Löytönen ja yhdistyksen palkintolautakunnan puheenjohtaja Markku Monni.

Palkinto on suuruudeltaan 8 000 euroa.

Suomen tietokirjailijat ry myönsi 30. elokuuta lasten ja nuorten Tietopöllö-tietokirjapalkinnon Raisiossa asuvalle, maskulaistaustaiselle tietokirjailija Reetta Niemelälle. Muun muassa Milja- ja Tikkumäen talli -kuvakirjasarjoistaan tunnettu Niemelä viettää tänä vuonna kirjailijan ammattinsa 20-vuotistaivalta.

KIRJALLISUUS. Raisiossa asuva Reetta Niemelä on lastenkirjailija, runoilija ja sanataideohjaaja, jonka työn keskiössä on luonnon kunnioittaminen ja eläimistä huolehtiminen. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun hän alkoi kirjoittaa ammatikseen.

Luonto on ollut tärkeä Niemelälle pienestä pitäen. Kirjailijan perheellä oli pitkään Maskun Ohensaaressa luonnon helmassa kesäasunto, josta tuli myöhemmin heidän vakituinen kotinsa.

– Alakouluikäisestä asti olen myös kehitellyt omia tarinoita ja piirroksia. Leikin paljon yksinäni ja olin uppoutuneena omiin maailmoihini, mikä kehitti mielikuvitusta ja antoi aiheita kirjoittamiselle, Niemelä pohtii.

Juhlavuoden neljä teosta

Kirjoittajan uransa 20-vuotisjuhlavuotena Niemelä laskee, että hän on julkaissut yli 20 lastenkirjaa.

– Yleensä kirjoitan 1–2 kirjaa vuodessa. Tänä vuonna minulta ilmestyy poikkeuksellisesti yhteensä neljä teosta, joista viimeisimmän eli Pipsa Pipariviulun 42 kaveria -runokokoelman julkaisupäivä oli 11. syyskuuta. Loppuvuodesta tulee ulos vielä Vilske-aapisesta tuttuja hahmoja vilisevä Kaiken kadottajan arvoitus, joka aloittaa juuri lukemaan oppineille suunnatun Pikkiriin pulmatoimisto -sarjan, Niemelä sanoo.

Lisäksi Niemelä on tehnyt yhdessä naantalilaisen Mia Rönkän ja Sanna Pelliccionin kanssa Nähdään majalla, lintuagentit (2017) sekä Nähdään majalla, pörriäisagentit (2016) -kirjat, jotka avaavat luonnon ihmeitä lapsille soveltuvin tekstein ja kuvin.

Niemelän lasten tietokirjat ovat tekstin ja kuvan muodostamia graafisia taideteoksia.

– On kiintoisa prosessi alkaa työskennellä kuvittajan kanssa ja vähitellen hioutua työpariksi näkemysten löytäessä toisensa. Jokainen kirja, yksittäinen tai sarjaan kuuluva, on aina hieman arvoitus, että millainen siitä tulee. Se on juuri tämän työn suola ja ydin, miettii Niemelä.

Maatilan eläimet vauhdissa

Hevostallin elämää käsittelevän Tikkumäen tallin tarinoista on saanut alkunsa myös toiminnallinen näyttely, joka on kiertänyt laajasti ympäri Suomea. Siitä on ollut kaksi isoa näyttelyä Hyvinkäällä ja Hämeenlinnassa sekä paikallisesti muun muassa Raision kirjastossa ja viimeksi MLL Raision 90-vuotisjuhlissa.

Maskulaisella Kaiturin tilalla on nykyään oma Tikkumäen talli pysyvästi kävijöiden ilona.

– Kaiturin tilan Marjukka Kulmalan kanssa olemme nyt kahden vuoden ajan vetäneet lukulehmätoimintaa, jossa ensin tilan lehmille kävivät lukemassa satunnaisesti luontoleiriryhmien lapset. Tänä syksynä aloitimme yhteistyössä Raision kirjaston kanssa laajemman hankkeen, jossa aluehallintoviraston rahoituksen turvin lehmille lukevat raisiolaiset kakkosluokkalaiset, Niemelä kertoo.

– Lehmä ottaa vastaan minkä tasoisen lukijan tahansa sellaisena kuin hän on ja opettaa samalla lapselle vuorovaikutustaitoja ja empatiakykyjä. Jokin ihmeellinen yhteys lukulehmätoiminnassa tapahtuu, vaikka lehmä ei varsinaisesti ymmärräkään kuulemaansa, jatkaa Niemelä.

Katariina Mäkinen-Önsoy