Kuvataiteilija Erik Johan Löfgren syntyi 15.5.1825 ja kuoli 10.12.1884 Turussa.
Erik Johan Löfgrenin Das Zopfmädchen, toiselta nimeltään Nainen 1700-luvun asussa, on saanut todistaa Smolnan keltaisen salin seinällä roikkuessaan jos jonkinlaista menoa, muun muassa äskettäin rahakirstun saranoiden kirskuntaa hallituksen kehysriihessä Orpon ja Purran päiden yläpuolella.
Vuonna 1886, toukokuun 16. päivänä, noin puolitoista vuotta Erik Johan Löfgrenin kuoleman jälkeen, Åbo Tidning julkaisi artikkelin omana aikanaan erittäin tunnetun taidemaalarin hautapaaden paljastus- ja muistotilaisuudesta Turun hautausmaalla. Tilaisuuteen oli matkustanut Helsingistä muun muassa intendentti B.O. Schaumann, joka sanoi puheessaan että:
”…Löfgren syntyi pari vuotta ennen Turun paloa maahan, jossa ei ollut vielä suomalaista taidetta. Hänen edeltäjänsä, taidemaalarit Gustaf Wilhelm Finnberg ja Robert Wilhelm Ekman tekivät omaa taidettaan pääosin entisessä isäntämaassamme Ruotsissa. Kun sitten vuosi Ekmanin Suomeen paluun jälkeen, vuonna 1846, perustettiin Helsinkiin taideyhdistys, ja sille filiaali Turkuun, niin vasta sen jälkeen voimme puhua suomalaisesta taiteesta. Tässä yhteydessä, sen ensimmäisenä nimenä, tulee esiin nimi Löfgren. Hän oli taidemaalari koko sydämestään, sellaiseksi hänet oli luotu ja muuta hän ei halunnut tehdä…”
Löfgrenin elinvuosina (1825–1884) suomalainen identiteetti ja kulttuurielämä puhkesivat silmulle satoja vuosia kestäneen ruotsalaiskauden jälkeen, joskin Venäjän keisarin myöntämän autonomian ja valtaa pitävän ylimmän suomalaisvirkamiehistön suomissa puitteissa. Tuohon samaan aikaan elivät myös tunnetut ”ikonimme” Johan Vilhelm Snellman, Johan Ludvig Runeberg, Elias Lönnrot ja heitä vähän nuorempi Sakari Topelius.
Lukeneisto pyrki nostamaan suomalaisväestön kansallista itsetuntoa muun muassa tieteen ja taiteen avulla.
Taiteilijoiden haluttiin tekevän teoksia, jotka korostaisivat suomalaisten juuria ja (usein keksittyä) sankarillista menneisyyttä. Lönnrot sai aikaan kansalliseepoksen, suomenkielisen runokokoelman Kalevalan. Tosin yllämainitut ikonimmekin lukivat sitä tuolloin ruotsinkielisenä käännöksenä.
Erik Johan Löfgrenistä tuli Taideyhdistyksen ensimmäinen stipendiaatti. Hän sai Saksassa historiamaalarin koulutuksen, mutta hankki elantonsa maalaamalla muotokuvia ja alttarimaalauksia. Hän oli romantikko, jolla oli pettämätön kauneudentaju. Niin Löfgrenistä sanottiin suomalaislehtien muistokirjoituksissa hänen kuolemansa jälkeen joulukuussa 1884.
Löfgrenin tunnetuin maalaus on Pariisissa 1864 maalattu, Turun linnassakin vuosia esillä ollut Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär.
Sen erikoisiin syntyvaiheisiin viitataan muun muassa Turun Museolautakunnan julkaisemassa kirjasessa Adolf Lindmanin muinaistutkimuksista 1800-luvun Turussa ja niistä kerrotaan Iiti Elomaan historiallisessa romaanissa Pettämätön kauneudentaju (Pääjalkainen, Turku 2022).
Julkaisuvuonnaan Pettämätön kauneudentaju ylti Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi kuuden valitun joukkoon ja onpa sitä suositeltu myös lukioille historian lukukirjaksi. Eräät, romaanissa esiin tuodut syyt vaikuttivat osaltaan siihen, että Löfgren jäi melko tuntemattomaksi jälkipolville. Hänen elämäntyönsä tuli tehdyksi ennen Suomen taiteen niin sanotun kulta-ajan alkamista.
Das Zopfmädchen -maalauksen mallin päällä oleva upea 1700-luvun puku aseteltiin viime vuonna uuteen ilmatiiviiseen säilytyskehikkoonsa Turun maakuntamuseossa. Romaanin kirjoittaja oli onnekas päästessään hypistelemään kyseistä leninkiä. Valitettavasti suurin osa taiteilijan muusta jäämistöstä on vielä maakunnan eri museoissa käsittelemättä.
Vuosi 2025 on juhlavuosi Löfgrenin ystäville.
Hänen syntymästään tulee toukokuun 15. päivänä kuluneeksi 200 vuotta. Taidemaalarin muistoa on vaalittu vuodesta 1989 lähtien, jolloin Helsingin Kaivohuoneella, Cygnaeuksen galleriassa, järjestettiin Löfgrenin maalausten näyttely.
Useita Erik Johan Löfgrenin maalauksia on näkyvillä paikoilla Smolnan keltaisessa salissa, presidentinlinnassa, Ateneumissa sekä Sinebrykoffin galleriassa Helsingissä.
Iiti Elomaa, FM
Kaarina
Taidemaalarin ystävät ja sukulaiset juhlivat Kaarinan Voivalan kartanossa juhlapäivän tienoilla.
Juttua on muokattu 9.5. kello 10.35 ingressin osalta.
