Juhlavuottaan viettävä Turun Seudun Sukututkijat ry ja Suomen Sukututkimusseura järjestivät yhteistyössä valtakunnalliset sukututkimuspäivät.
UUTISET.
Suomen Sukututkimusseura järjesti 15.–16.3. Turun ammattikorkeakoulun Kupittaan kampuksen ICT-Cityssä Suku 2025 -tapahtuman. Tapahtumassa julkistettiin Vuoden sukukirja 2024, joka on professori emeritus Tapio Hämysen kirjoittama teos Olin minäkin kerran Molotoffi – Rajakarjalaisen suvun historia 1600-luvulta 2020-luvulle.
Teos Olin minäkin kerran Molotoffi on samaan aikaan sekä kattava kuvaus rajakarjalaisen Ignoilan kylän historiasta että Löllön–Lampivuon suvun vaiheista.
– Kirjassa näkyy poikkeuksellisella tavalla Raja-Karjalan omaleimainen historia, ja rajan läsnäolo korostuu teoksessa läpileikkaavana teemana, raadin puheenjohtaja Santeri Palviainen toteaa.
Raati arvosti voittajateoksessa sitä, että se perustuu laajaan lähdeaineistoon.
Lähdeviitteitä ei ole yksityiskohtaisesti merkitty. Kirjan käyttöä helpottaa yksityiskohtainen sisällysluettelo ja hakemisto. Varsinaisia sukutauluja on teoksessa melko vähän, alle 50, mutta ne kattavat lähes neljänsadan vuoden ajanjakson.
Teos on ammattimaisesti kirjoitettu ja toimitettu, mitä raati piti sekä sen vahvuutena että heikkoutena – teoksessa näkyy paikoin kuvauksen yleisluonteisuus, ja ansiokas paikalliskuvaus peittää alleen varsinaista sukututkimuksellista näkökulmaa.
Samalla kirjassa toteutettu rajaus on hyvä esimerkki siitä, ettei syvällekään historiaan ulottuvan sukututkimuksen tarvitse levitä laajalle, jolloin suvun vaiheet on mahdollista kytkeä yksityiskohtaisesti esimerkiksi alueelliseen historiaan.
Voittajan lisäksi raati palkitsi kunniamaininnalla Pylkön suku: seppiä jo syntyessään? -teoksen.
Pylkön sukukirja (Juha Immonen et alii) on huolellisesti laadittu ja kompakti sukututkimus, jossa yhdistyvät lukijaystävällisesti perinteinen sukumatrikkeli ja henkilöiden tarinoita valottavat artikkelit. Kirja on varustettu hakemistolla. Kirjan visuaalisuus ja etenkin taidokas kansi miellyttivät raatilaisten silmää.
Suomen Sukututkimusseuran nyt 35. kerran järjestämään Vuoden sukukirja -kilpailuun osallistui 16 teosta. Suomen Sukututkimusseuran hallitukseen kuuluva Santeri Palviainen luonnehtii kilpailuun lähetettyjä kirjoja ansiokkaiksi kukin omalla tavallaan.
– Useita kirjoja yhdistävänä suuntauksena näkyi sukuhistorian sitominen ympäröivän yhteiskunnan historiaan. Myös eri tutkimusaineistojen käyttö oli monipuolista, Palviainen toteaa.
Kirjojen luettavuuteen ja kuvitukseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Näin pitkäaikaisen työn tulokset välittyvät parhaiten lukijoille. Teosten laajuuden vaihtelu oli suurta, vain muutamien perheiden vaiheiden selvittämisestä tuhansia tauluja sisältäviin sukuhakemistoihin.
Raati painottaakin sitä, ettei menestyksekkään sukukirjan tarvitse olla laaja, vaan usein tarkemmin rajattu aihepiiri mahdollistaa syvemmän tarkastelun ja antaa lukijalle enemmän.
Kilpailun raatiin kuuluivat Santeri Palviainen (puheenjohtaja), Eemeli Hakoköngäs, Hanna Puttaa-Vuoriluoto ja Katja Tikka.
Turussa pidetyssä Suku 2025 -tapahtumassa luovutettiin suomalaisen sukututkimuksen kultainen ansiomitali.
Ansiomitali myönnettiin Kari Kujansuulle, joka ylläpitää luomaansa Digihakemisto-verkkopalvelua, joka helpottaa Kansallisarkiston digitoimien sukututkimuksen lähteiden käytettävyyttä. Ansiomitali jaetaan kerran vuodessa henkilölle tunnustuksena sukututkimuksen hyväksi tehdystä erityisen ansiokkaasta työstä.
Sukututkimusseuran yhteistyökumppani Turun Seudun Sukututkijat ry vietti hybriditapahtumana järjestettyjen valtakunnallisten sukututkimuspäivien yhteydessä 50-vuotisjuhlaansa. Maamme suurin sukututkimusalan koulutustapahtuma järjestettiin nyt 47:ttä kertaa.
Suku 2025 -tapahtuman teemana oli ”Raastuvassa tavataan! Mitä lähteet kertovat tavallisen kansan elämästä kaupungissa?”. Esitelmäohjelmassa perehdyttiin turkulaisten arkipäivän elämään ja sen tutkimiseen oikeudellisten lähteiden avulla.
Katariina Mäkinen-Önsoy
