Digitaalisuus haastaa koulutusta – sote-ala kehittyy vauhdilla

Livian opiskelijat tekevät virtuaaliympäristöä ohjatusti koulun koneella. Kuva: Anu Kurki.
Livian opiskelijat tekevät virtuaaliympäristöä ohjatusti koulun koneella. Kuva: Anu Kurki.

Pedagogisesta näkökulmasta digitaalisuus vaatii entistä enemmän suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta.

KOULUTUS.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa otettiin käyttöön 1.8. uusi opetussuunnitelma.

Virtuaaliset oppimisympäristöt toimivat erinomaisesti asioiden kertauksessa ja harjoittelussa, myös etänä. Kuva: Anu Kurki.
Virtuaaliset oppimisympäristöt toimivat erinomaisesti asioiden kertauksessa ja harjoittelussa, myös etänä. Kuva: Anu Kurki.

– Digitaalisuus sekä viestintä- ja digiosaaminen näkyvät vahvasti sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Etäohjaaminen tulee hoito-, hoiva- ja kasvatustyössä yhä enemmän esille, terveydenhuollon aineiden lehtori Anu Kurki Ammattiopisto Livian sosiaali- ja terveysopistosta sanoo.

Digitaalisuus tuo mukanaan sekä sujuvuutta että vaativuutta ja vastuuta. Lähihoitajan perushoivatehtävä ei muutu, vaikka tieto liikkuu ja paljon uutta pitää omaksua entistä nopeammin.

– Digitaalisuus tuo paljon mahdollisuuksia, mutta tärkeimmät asiat, eli perushoiva ja ihmisen kohtaaminen, eivät katoa mihinkään, Kurki lisää.

– Opiskelijan digitaalisiin vuorovaikutustaitoihin kiinnitetään huomiota ohjauksellisesta ja pedagogisesta näkökulmasta, sosiaali- ja terveysopiston rehtori Maria Luoma-aho kertoo.

Omaksi osaamisalueeksi noussut lääkehoito koetaan usein opiskelijoiden parissa vaikeaksi ja erityisen vaativaksi. Virtuaaliympäristöt mahdollistavat kertauksen ja harjoittelun, myös etänä.

Digitaalisuutta on kehitetty opinnoissa aina pedagogiikka edellä.

– Virtuaalimateriaalit ovat yksi digitaalisuuden väline opetuksessa. Vuodesta 2020 alkaen olemme kehittäneet ja käyttäneet sekä omia että muiden tekemiä virtuaalisia oppimisympäristöjä, Anu Kurki toteaa.

Ammattiopisto Livian sosiaali- ja terveysopiston opiskelija kokeilee virtuaalilasien käyttöä osana opetusta. Kuva: Anu Kurki.
Ammattiopisto Livian sosiaali- ja terveysopiston opiskelija kokeilee virtuaalilasien käyttöä osana opetusta. Kuva: Anu Kurki.

– Vaihtoehtoja löytyy. Edelleenkehitystä tehdään jatkuvasti, minkä lisäksi kustantajat ja yritykset tarjoavat erilaisia valmismateriaaleja. Mitä tahansa digitaalisia oppimateriaaleja käsitellessä tulee aina selkeästi olla pedagoginen tarve ja tavoite, miksi niitä käytetään. Ne tuovat lisäarvoa, ja ovat tarkoituksenmukaisia joissain tilanteissa. Ne eivät korvaa perinteistä opetusta tai työelämässä tapahtuvaa oppimista, jatkaa Kurki.

Virtuaalimateriaalit ovat havainnollistavia alustoja, joihin voidaan luoda ympäristöjä, joissa edetään pelillisin elementein tehtäviä tehden ja pisteitä keräten.

– Näkisin, että ennen kaikkea video- ja kuvamateriaalit auttavat hahmottamaan asioita. Lisäksi tehtäviä voi tehdä ja videoita katsoa monta kertaa sekä harjoitella turvallisessa ympäristössä. Ne ovat myös saavutettavia siinä mielessä, että videoihin on lisätty teksti, mikä tarjoaa eri lähtökohdista tuleville opiskelijoille mahdollisuuden oppia, Kurki täsmentää.

Oppimisympäristöt mahdollistavat muun muassa kotihoidon etäkäyntien harjoittelemisen 360°-videosimulaation avulla. Simulaatio-opetus on perinteisesti ollut osa oppilaitoksessa tapahtuvaa opetusta, mutta se sopii hyvin myös osaksi etäopintoja.

Poikkeukselliset ajat antoivat entisestään lisävauhtia digitalisaatiolle, joka oli jo valtaamassa alaa opiskelussa ja työelämässä.

– Digiloikan perässä on edelleen hypitty etsien parasta tapaa oppia. Arkijärjellä ajateltuna se on jonkinnäköinen hybridimalli, jossa tapoja on monia. Nyt vain digitaalisuus on tullut aika paljon esille, koska sen ajatellaan tuovan säästöjä. En tiedä tapahtuuko niin, vaikka digitaalisuuden lisääminen tuleekin puheeksi usein säästötoimenpiteenä, Maria Luoma-aho sanoo.

Ajankäytön ja työn tehostuminen ovat sellaisia asioita, jotka tuovat ainakin säästöä.

– Se on tietysti muuttanut opettajan työtä aika paljon, kun ei enää matkusteta tapaamisiin. Opetushallituksen Zoom-palaverissa oli viimeksikin 130 ihmistä eri puolelta Suomea. Ennen olisimme kaikki matkustaneet Helsinkiin. Ajankäyttö on siis muuttunut huomattavasti, mikä on tietyllä tavalla hyvä asia, Luoma-aho pohtii.

Katariina Mäkinen-Önsoy