MIELIPIDE
Vakava henkilökuntapula on vaivannut vanhustenhoidon hoitoyksiköitä maassamme sekä yksityisellä että julkisella puolella jo pitkään. Myös kotisairaanhoidossa ja kotihoidossa on huutava pula henkilöstöstä. Sairaalaosastojen sulkemiset ja palvelutalojen ym. vanhustenhuollon yksikköjen paikkavajaus heijastuvat ikävällä tavalla avohoidon puolelle, kun aivan liian huonokuntoisia ihmisiä yritetään hoitaa aivan liian kauan kodeissaan.
Dementiasta kärsivän yksinasuvan vanhuksen kotona hoitamista ei missään nimessä pitäisi jatkaa siinä vaiheessa, kun hän eksyy ja harhailee pois kotoa. Huonosti liikkuvan ja kaatuilevan vanhuksen kotihoito on myös erittäin kyseenalaista. Oma anoppini asui vuosia omakotitalossa yksin miehensä kuoleman jälkeen, siitä huolimatta, että hänen liikkumisensa oli niin huonoa, että hän kykeni kävelemään juuri ja juuri parin huoneen väliä, eikä pystynyt poistumaan talosta pihalle ollenkaan ilman apua.
Vanhusten määrä Suomessa kasvaa lähivuosina entisestään. Samaan aikaan suuret ikäluokat alkavat eläköityä, mikä tulee pahentamaan henkilöstövajetta vielä edelleen. Kun nyt hoitoalan ammattien houkuttelevuus on kehnompi kuin koskaan, herää oikeasti kova huoli siitä, miten vanhukset Suomessa oikein jatkossa ylipäänsä saadaan hoidettua. Vai saadaanko ollenkaan?
Itse näen tässä tilanteessa välttämättömänä sen, että Suomi houkuttelee työntekijöitä muualta maailmasta. Lisäksi hoitoalan ammattien houkuttelevuus on pakko saada nousuun. Viimeiset pari vuotta on tuntunut siltä, että uutiskynnyksen ylittävät ainoastaan negatiiviset tarinat hoitoalalta ja näiden ammattien varjopuolista. Esimerkiksi lähivuosien tapahtumat muutamissa hoitokodeissa ovat pöyristyttäneet kansalaisia. Hoitokotien sulkemiset eivät kuitenkaan ole kovin kestävä ratkaisu, kun samaan aikaan hoitopaikoista on huutava pula.
On totta, että palkkataso on pahasti jäljessä ja työ monin paikoin fyysisesti ja henkisesti erittäin vaativaa, mutta väittäisin silti, että hoitotyö on myös antoisaa. Senkin puolen esille nostaminen aina välillä kannattaisi ammattiyhdistyksille. Myös poikien houkutteleminen hoitoaloille olisi mitä suurimmassa määrin suositeltavaa.
Vanhustenhoidon henkilöstömitoituksen nosto on kaunis ajatus, mutta tuntuu tänä hoitajapulan aikana ikävän epärealistiselta. Pahoin pelkään, että mitoitusvaatimusten aikataulua on pakko rukata, koska henkilöstöä ei kerta kaikkiaan saada rekrytoitua tarpeeksi. Uusia ratkaisuja tarvitaan, jotta alalle saadaan ihmisiä. Tämän luulisi kiinnostavan päättäjiä, kun tietää, että monet veteraanipoliitikotkin alkavat olla siinä iässä, että vanhustenhoito heillä itselläänkään ei ole enää erityisen kaukana tulevaisuudessa.
Terhi Vörlund-Wallenius (rkp.)
Turku
Eduskuntavaaliehdokas
Lääkäri ja aikoinaan myös hoitotyötä tehnyt
