Varsinais-Suomi on yksi Suomen tiheimmistä susialueista, mutta suden kohtaaminen luonnossa ei silti ole yleistä.
SUDET.
Suomessa elää neljä suurpetoa: karhu, ilves, ahma ja viimeisenä susi, joka herättää selkeästi eniten keskustelua Suomessa. Vaikka susia esiintyy lähes koko maassa, on suden ja ihmisen välisen kohtaamisen todennäköisyyttä kuitenkin mahdotonta sanoa Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mari Lylyn mukaan; se riippuu monesta eri tekijästä kuten siitä, onko kyseessä reviirialue.
– Noin yleisesti ottaen suden ja ihmisen kohtaaminen on harvinaista. Sen sijaan yleensä löydetään suden jälkiä tai nähdään susi etäältä, jolloin se pakenee. Kyllä susi tyypillisesti väistää, kun se ihmisen havaitsee, Lyly kertoo.
Poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa suden kohtaa luonnossa, on hyvä toimia kylmähermoisesti.
– Ensimmäisenä kannattaa tehdä itsensä tiettäväksi, ilmaista olinpaikkansa ja varmistaa, että susi on havainnut sinut. Silloin susi yleensä poistuu. On tärkeää, ettei lähde juoksemaan. Se on saaliseläimelle tyypillinen reaktio, joka voi herättää suden saalistusvietin. Jos susi ei lähde poistumaan, niin pitää pyrkiä poispäin sudesta ja metelöidä ja tehdä itsensä isoksi esimerkiksi heiluttelemalla käsiä.
Lisäksi on hyvä hakeutua suden tavoittamattomiin esimerkiksi korkealle paikalle tai ajoneuvoon. Kaikista susihavainnoista, kuten jäljistä ja näköhavainnoista, on hyvä ilmoittaa petoyhdyshenkilölle. Jos susi käyttäytyy uhkaavasti, pitää soittaa hätäkeskukseen.
Vuosi sitten maaliskuussa Luonnonvarakeskuksen tekemän kanta-arvion mukaan Suomessa eli tuolloin keskimäärin 300 sutta. Vaikka kannan voidaan olettaa kasvaneen uusien pentueiden myötä, luku jää määrällisesti kauas karhusta ja ilveksestä, joita on molempia yli 2000.
Eniten susia on Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Pohjois-Savon alueilla sekä Länsi-Suomessa. Juuri Varsinais-Suomi on yksi tiheimmistä reviirialueista, sillä maakunnassa on monta susireviiriä kylki kyljessä. Yli 400 000 asukkaan tiheästi asuttamassa maakunnassa sudet ovat väistämättä verrattain lähellä asutusta Lylyn mukaan.
– Suden liikkuminen asutun alueen tuntumassa ei ole välttämättä kuitenkaan sille epätyypillistä käytöstä, sillä se voi kokea alueen turvalliseksi kulkea esimerkiksi öisin, kun ihmisiä ei ole liikkeellä. Jos susi tulee hoidetulle pihamaalle päivällä eikä poistu ihmisen havaittuaan, niin silloin kannattaa olla hätäkeskukseen yhteydessä.
Miksi susi sitten herättää suomalaisissa niin paljon tunteita? Lylyn mukaan ilmiölle ei ole yhtä ainoaa syytä, mutta osasyy löytyy historiasta: viimeksi susi on tiettävästi vahingoittanut ihmistä vuonna 1882, ja se on edelleen hyvin ihmisten muistissa.
– Olen myös miettinyt sitä, että onko sillä merkitystä, että susi on laumaeläin. Useampi suurpeto kerralla on pelottavampi tilanne verrattuna siihen, että näkisi vain yhden. Karhut myös nukkuvat talviunta, eli niitä ei kohtaa silloin. Lumiseen aikaan saatetaan taas susien reviirialueilla tehdä paljonkin havaintoja niiden jäljistä, eli sudet ovat näkyvämmin läsnä, Lyly pohtii.
Osittain susikeskusteluun vaikuttavat myös suden aiheuttamat koira- ja kotieläinvahingot. Samaan aikaan susi kuitenkin suitsii esimerkiksi valkohäntäpeuran kannan kasvua.
– On näkökulmasta kiinni, mitä sudesta ajattelee. Monelle on arvokas asia, että susi on lajina osa Suomen luontoa.
Liisa Kallio
