Kuntapolitiikasta ja kansanedustajan avustajan työstä sosionomiksi ja takaisin: maskulaisella Katriina Hiippavuorella on takanaan kiireisiä, monipuolisia vuosia.
HENKILÖT.
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Näillä sanoilla voisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi Maskun kunnanvaltuutettu ja Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäavustaja Katriina Hiippavuoren elämää. 36–vuotias Hiippavuori pääsi viime vuonna ainoana KD:n valtuutettuna Maskun kunnanvaltuustoon, tammikuun aluevaaleissa varavaltuutetuksi ja kuukausi sitten alkoivat työt eduskunnassa. Ennen tätä kaikkea hän oli pitänyt taukoa politiikasta 10 vuotta.
– En ole missään vaiheessa ajatellut haluavani pyrkiä mihinkään poliittiseen päätöksentekoon, mutta siitä huolimatta löydän itseni uudelleen niistä hommista, hän kertoo.
Hiippavuoren mukaan hän ei ole itse tavoittelemassa uraa politiikan saralta, mutta kokee sen olevan juuri tärkeää päätöksenteossa.
– Olen nähnyt niin paljon poliittisia piirejä ja sitä, kuinka valta turmelee. Valta pitäisikin antaa ihmisille, jotka eivät sitä erityisemmin tavoittele, sillä silloin valta on väline eikä itseisarvo.
Kelataan aikaa taaksepäin vuoteen 2010, jolloin Hiippavuori valmistui valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Siihen aikaan hän toimi Turun kaupunginvaltuutettuna ja vuotta myöhemmin kansanedustaja Jan Vapaavuoren avustajana, kunnes hänen esikoisensa syntyi vuonna 2012. Silloin Hiippavuori irtautui politiikasta kokonaan.
– Seuraavat viisi vuotta olin lasten kanssa kotona ja opin asioita, joita en olisi ikinä oppinut työelämässä. Tulin myös uskoon ja arvomaailmani muuttui täysin, sillä aiemmin olin ollut kova suorittaja ja keskityin ulkoisiin asioihin. Erosin Kokoomuksesta ja elämään tuli muuta sisältöä.
Hiippavuori tajusi haluavansa työskennellä omien sanojensa mukaan pienten ihmisten puolella, joten hän opiskeli Laurea AMK:ssa rikosseuraamusalan sosionomiksi. Heti valmistumisen jälkeen töitä löytyi Rikosseuraamuslaitokselta Turusta. Kuitenkin viime syksynä Hiippavuori koki antaneensa jo kaiken mahdollisen itsestään silloiselle työlleen ja päätti olla hakematta jatkovirkaa.
Joulukuussa avautuikin sitten seuraava ovi, jonka takana oli kansanedustaja Sari Essayah (kd.).
– Sari soitti minulle ja pyysi ehdokkaaksi aluevaaleihin. Keskustellessa tuli ilmi, että eduskunta on minulle tuttu 10 vuoden takaa ja hän sitten sanoi, että heillä on juuri avautumassa ryhmäavustajan paikka. Jos sitä puhelua ei olisi tullut, en olisi tässä avustajan työssä nyt.
Katsoessaan tänä päivänä taaksepäin Katriina Hiippavuori toteaa olleensa nuori ja naiivi 10 vuotta sitten, mutta vuosien tuoma kokemus on antanut uudenlaiset lähtökohdat poliittiseen päätöksentekoon. Hän ei enää esimerkiksi mieti muiden mielipiteitä samalla tavalla kuin ennen.
– Nyt uskallan seistä niiden asioiden takana, joihin uskon, vaikka kaikki eivät olisikaan samaa mieltä. On vapauttavaa, kun ei tarvitse miellyttää ketään.
Hiippavuori kokee olevansan työn puolesta juuri sillä paikalla, missä pitääkin. Kuukauden kestänyt avustajan työ on vasta alkanut, eikä Hiippavuorella ole tarvetta juurikaan miettiä tulevaa.
– Luotan elämän kantavan. Minun ei tarvitse liiaksi suunnitella elämää, koska sitä ei voi lopulta kuitenkaan hallita. Katsotaan minne elämä johtaa, miten kaikki lähtee rullaamaan ja minne ovat avautuvat.
Liisa Kallio
