Naantalin museon arkisto täydentyi 11.1. aineistolahjoituksella, joka kertoo Kalevanniemen parantolan arjesta, sekä erityisesti ylilääkäri Rafael Kyrjestä.
HISTORIA. Naantalissa nykyisen kylpylän kohdalle sata vuotta sitten perustettua Kalevanniemen lastenparantolaa koskevaan arkistomateriaaliin on saatu hiljattain täydennystä. Lahjoituksen 11. tammikuuta Naantalin museolle toimittaneen Olli Kyrjen isoisä Rafael Kyrki (ent. Kyrklund) työskenteli parantolan ylilääkärinä.
Perheensä edustajana toimivan pojanpoika Kyrjen lahjoitus sisältää mielenkiintoista aineistoa; valokuvia, asiakirjoja, kirjeenvaihtoa ja lehtileikkeitä.
– Yli puolet elämästäni Naantalissa asuneena Naantalin museo tuntui oikealta lahjoituskohteelta, liittyyhän arkistoaineisto juuri Kalevanniemen parantolaan. Toinen mahdollinen paikka olisi ollut Turun Lasarettimuseo, sillä isoisäni teki merkittävän uran myös kotikaupungissaan Turussa, Olli Kyrki taustoittaa.
– Vaikka olinkin vauva isoisäni kuollessa vuonna 1957, muistan Naantalin ja erityisesti Kalevanniemen tärkeänä paikkana lapsuudestani, hän lisää.
Vuosina 1920–1963 toimineesta Kalevanniemen lastenparantolasta käytettiin aluksi nimitystä Orpola–Parantola. Kymmenen ensimmäisen vuotensa aikana parantolaa ylläpiti Turun Kristillisen Raittiusyhdistys, jonka jälkeen se siirtyi Varsinais-Suomen Tuberkuloosiparantolan omistukseen.
– Lääketieteen tohtoriksi kouluttautunut Rafael Kyrki työskenteli parantolassa vuoteen 1956 asti. Samanaikaisesti hän toimi Turun lääninsairaalan lastentautien ensimmäisenä erikoislääkärinä, Olli Kyrki sanoo.
Parantolassa lapsipotilaita hoidettiin yleisten hygieenisten ja ravintotoimenpiteiden ohella pääasiassa tehokkaalla auringonvalohoidolla. Monet potilasta saattoivat viettää vuosikausia sairaalassa, osa vuodepotilaana. Parantolassa kiinnitettiinkin erityistä huomiota potilaiden kasvatus-, työ- ja opetustoimintaan. Vuonna 1936 parantolan yhteyteen perustettiin Suomen ensimmäinen sairaalakansakoulu.
Rafael Kyrki oli suvussaan toisen polven lääkäri.
– Rafael jatkoi akateemisten opintojen polkua isänsä Karl Gustaf Kyrklundin jalanjäljissä, joka oli myös lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä Lääkäriseura Duodecimin perustajajäsen, kertoo Kyrki.
Arkistoaineiston laajuudesta saa kiittää Rafael Kyrjen vaimoa Kerttu Kyrkeä, joka eli pitkästi 1970-luvulle asti.
– Materiaali on pääosin isoäitini kokoamaa ihan joitain pieniä lisäyksiä lukuun ottamatta. Kertun arkistolaatikko päätyi sellaisenaan meille jälkeläisille ja päätimme nyt sisarusteni kanssa yhteistuumin, että aineisto kuuluu museolle, Olli Kyrki toteaa.
– Kerttu kävi kirjeenvaihtoa entisten potilaiden ja henkilökunnan kanssa vielä miehensä kuoleman jälkeen sekä oli vakiovieraana parantolan kevätjuhlissa, hän jatkaa.
Naantalin museossa iloitaan lahjoituksesta, joka sopii hienosti täydentämään Kalevanniemen lastenparantolaan liittyvää, jo olemassa olevaa arkistomateriaalia.
Katariina Mäkinen-Önsoy
