Laitilan kirkko on ratsastanut 1400-luvulla trendin aallonharjalla – ainakin mitä tulee sen holvimaalauksiin ja niiden aiheisiin.
LAITILA.
Jokainen kirkko on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia: katse kiinnittyy puisista penkeistä alttariin, saarnastuoliin ja urkuihin. Kuitenkin lähemmin tarkasteltuna seiniä ja kattoa koristavan taiteen joukosta voi löytää mitä erilaisimpia asioita. Esimerkiksi Laitilan Pyhän Mikaelin kirkon holvipintoja ja arkadikaaria koristavat, 1480-luvulta peräisin olevat maalaukset muodostavat kokonaisuuden, jolle ei löydy suoria vastaavuuksia muista Suomen keskiaikaisista kirkkomaalauksista.
Filosofian maisteri ja väitöskirjatutkija Vilma Mättö Turun yliopistolta tuntee hyvin Laitilan kirkon maalaukset. Hän on käsitellyt niitä jo aiemmin pro gradu -työssään ja jatkaa niiden parissa edelleen väitöskirjaa tehdessään.
– Tutkimuksen fokus on nimenomaan Suomen myöhäiskeskiaikaisten kirkkojen hybridieläimissä, joita löytyy myös Laitilan kirkosta, hän kertoo.
Mätön mukaan Laitilan kirkossa on kaksi maalauskokonaisuutta, joista toinen on itäseinän Viimeinen tuomio ja toinen pohjoisseinällä sijaitseva Jeesuksen syntymä ja Marian ilmestys. Kuitenkin hybridit löytyvät kirkon holvimaalausten joukosta: keskilaivaa reunustavissa arkadikaarissa on naispyhimysten ja Aatamin ja Eevan lisäksi kaksi fantasiaolentoa eli hybridimaalausta, joilla on kuitenkin ihmisen kasvot.
– Lisäksi sieltä löytyy lähes tuhoutunut feenikslintu, kurki ja lohikäärme. Sitten on vielä yksi nelijalkainen eläin, joka ei ole kovin selkeästi tunnistettavissa, mutta sitä on veikattu yksisarviseksi.
Maalausten taustalla on niin kutsuttu Taivassalon ryhmä, jonka teoksia löytyy Laitilan lisäksi muun muassa Taivassalon, Kalannin, Naantalin, Sauvon ja Paraisten kirkoista. Ryhmän nimi tulee Mätön mukaan siitä, että arvion mukaan heidän varhaisin maalauskokonaisuus on juuri Taivassalon kirkossa. Ryhmän ainoa nimeltä tunnettu maalari oli Petrus Henriksson.
– On tavallista, että keskiajalla taiteilijat eivät signeeranneet töitään, mutta maalauksia on voitu jäljittää vertailemalla. Laitilan kirkon läntisimmästä holvista itse asiassa löytyy pieni P-puumerkki, jonka on arvioitu kuuluvan Henrikssonille, Mättö kertoo.
Mitä keskiaikaisilla hybridimaalauksilla on sitten haluttu sanoa? Mätön mukaan yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta ne ovat voineet viitata paheisiin tai synteihin. Hän kuitenkin uskoo kuvien roolin olevan moniulotteisempi.
– Uskon, että ne ovat tukeneet kirkon kuvaohjelman välittämää sanomaa ja olleet tukiaiheita. Kirkon hybridit ovat selkeästi sukupuolitettuja. Keskiajalla seurakunta jakautui kirkossa niin, että miehet olivat eteläpuolella ja naiset pohjoispuolella. Hybridit on jaoteltu samalla tavalla.
Keskiajalta peräisin olevat maalaukset ovat kokeneet kovia vuosisatojen aikana: ajan tuoman kulumisen lisäksi niitä on kalkittu peittoon, mikä oli Mätön mukaan hyvin tyypillistä. Laitilassa maalauksia on peitetty 1700- ja 1800-luvuilla, kunnes niitä restauroitiin 1920-luvulla.
Mättö kertoo, että Suomen kirkoissa hybridimaalauksia on säilynyt todella vähän. Ruotsissa niitä on kuitenkin paljon kuin myös muualla Euroopassa – Laitilan kirkko onkin toisin sanoen ollut hyvin trendikäs keskiajalla.
– Laitilan kirkon ainutlaatuisuus on siinä, että hybridihahmot ovat hyvin yleiseurooppalainen aihe ja trendi. Kirkko osoittaa sen, että kuvat ovat osa laajempaa visuaalista muotia, mikä on hyvin kiinnostavaa.
Liisa Kallio
