Haave lääkärin ammatista vaihtui kätilön uraan haastavan fysiikan takia, mutta ammatti vei Hannakaisa Niela-Vilénin lopulta mukanaan aina synnytysosastolta tutkijaksi.
LAITILA.
Vuonna 1998 kätilöopintoihin Turun ammattikorkeakouluun, sieltä synnytysosastolle Tyksiin ja vuonna 2007 maisteriopintojen kautta tutkijaksi ja tohtoriksi vuonna 2016 – laitilalainen kätilö, terveystieteiden tohtori ja dosentti Hannakaisa Niela-Vilén kertoo, että hänen urallaan jokainen uusi askel on vienyt jo kohti seuraavaa.
– En olisi varmaankaan tutkijana, jos ei olisi sitä kätilöajan kokemusta. Kaikki urallani liittyy kaikkeen ja kokemukset ovat olleet tärkeitä. Eteneminen ei ole ollut kovin suunnitelmallista vaan on tartuttu tilaisuuteen sen tullessa kohdalle, hän sanoo.
Suomen kätilöliitto palkitsi juuri Niela-Vilénin toukokuun alussa vuoden kätilö -tunnustuksella. Nykyisin erikoistutkijana Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella toimiva Niela-Vilén kertoo palkinnon olleen todellinen yllätys hänelle.
– Ihmettelin, että miksi Kätilöliiton puheenjohtaja soittaa minulle. Olin häkeltynyt, kun hän kertoi tunnustuksesta. Olen aina kokenut itseni kätilöksi senkin jälkeen, kun lähdin kliinisestä työstä. Oli yllätys, että kollegat ja muut ajattelevat myös samoin ja että olen tällaisen tunnustuksen arvoinen.
Kätilön ammatti ei ollut Niela-Vilénin ykköstoive alusta alkaen.
Lukion jälkeen hänen oli tarkoitus pyrkiä kohti haaveammattiaan lääkäriä, mutta haasteelliseksi osoittautunut fysiikka sai pään kääntymään kohti kätilön ammattia.
Valmistuttuaan kätilöksi oli päivänselvää, että juuri synnytysosastolle oli päästävä töihin. Työpaikka löytyi keikkavuorojen myötä Tyksistä. Niela-Vilén muistelee kyseistä aikaa lämmöllä.
– Tykkäsin hirveästi kätilön työstä synnärillä, ja minulla oli sitten jo vakituinen työpaikkakin. Halusin kuitenkin kehittyä itse vielä lisää ja mietin, miksen jatkaisi opiskelua. Ajatuksena oli päästä kätilötyön opettajaksi, mutta maisteriopintojen aikana pääsin mukaan graduprojektiin ja tutkimus vei mennessään. Jatkoin suoraan väitöskirjaan ja sain sitten yliopistolta töitä, hän kertoo.
Niela-Vilénin tutkimusala hoitotieteessä kohdentuu raskaana oleviin ja synnyttäneisiin naisiin, sikiöihin ja vastasyntyneisiin sekä koko perheeseen. Hän on tehnyt tutkimusta muun muassa äidin ja vastasyntyneen varhaisesta kontaktista sekä ennenaikaisesti että täysiaikaisena syntyneiden vauvojen imetyksestä.
Mikä Niela-Viléniä sitten vie työssä eteenpäin? Hän kuvailee luonnettaan uteliaaksi ja haasteita kohti meneväksi, mutta vastaukseen liittyy muutakin.
– Syntymä on aina ihme. Vaikka kätilönä olisi nähnyt niitä paljon, niin se sykähdyttää aina. Sillä on myös niin kauaskantoiset ja ainutlaatuiset vaikutukset lapsen ja vanhempien elämään. Sitä haluaisi olla kehittämässä, jotta lapsilla ja koko perheellä olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat. Tässä on monta tasoa ja parhaimmillaan tutkimuksen avulla voidaan vaikuttaa siihen, mitä tehdään.
Tällä hetkellä Niela-Vilénin työ painottuu tutkimukseen, mutta sen ohella hän toimii opettajana hoitotieteen laitoksella.
Tilanne on hänen mukaansa oikein otollinen, eikä uusille suunnitelmille ole juuri nyt tarvetta.
– Olen unelmatyössäni, kun voin yhdistää kätilötyön ja tutkimuksen. Toistaiseksi näen itseni tässä jatkamassa. Tässä työssä rahoitus tuo toki haasteita, ja olisikin toki mahtavaa, jos saisi sellaisen rahoituksen, joka mahdollistaisi pitkäjänteisen tutkimuksen. Toistaiseksi asiat ovat kuitenkin onnistuneet.
Liisa Kallio
