Anderssonien perheen esikoinen antoi odottaa itseään, kun taas kuopus syntyi jo ambulanssissa.
PAIMIO.
26. helmikuuta nukkumaan käyvillä paimiolaisilla Hanne ja Valtteri Anderssonilla ei ollut aavistustakaan siitä, että varhain seuraavana aamuna heidän perheensä kuopus olisi jo syntynyt – ja vielä lähes omassa kotipihassa Tyksin synnytysosaston sijaan. Hannen mukaan pieniä supistuksia oli kyllä ollut jo yöllä, mutta hän ei ollut niistä huolestunut. Kuitenkin ylös noustessa kymmentä vaille kuusi aamulla Hannen lapsivesi meni ja supistukset voimistuivat äkisti. Aamuvuoroon valmistautumassa ollut Valtteri soitti hätäkeskukseen. Ambulanssi ajoi perheen pihaan noin kello 6.20.
– Hannea supisti silloin niin kovin, ettei hän päässyt itse lattialta ylös. Hänet nostettiin paareille ja vietiin kyytiin. Puoli seitsemältä ambulanssi lähti liikkeelle, ja minä lähdin autolla perään. Noin 40 metrin ajon jälkeen ambulanssi pysähtyi, ja kun menin katsomaan, niin siellä tyttövauva oli jo Hannen sylissä, Valtteri kertaa tapahtumia.
– Jo hetken ajon jälkeen sanoin ensihoitajille, että en pysty odottamaan vaan lapsi syntyy nyt. Kaksi kertaa ponnistin ja vauva oli ulkona, Hanne jatkaa.
Tyttövauvan syntymän jälkeen matka jatkui synnytysosaston sijaan Paimion Nesteelle, jonne lääkintähelikopteri oli laskeutunut. Mukana ollut lääkäri tutki vauvan ja totesi kaiken olevan kunnossa, jonka jälkeen ambulanssin keula kääntyi kohti Tyksiä.
Sairaanhoitajina työskentelevät Anderssonit pysyivät tilanteessa rauhallisina, vaikka tyttövauvan syntymä sisälsikin odottamattomia käänteitä.
Tilanteessa ei ehtinyt panikoitumaan.
– Ambulanssissa minulla oli turvallinen olo. En tiennyt silloin, ettei ensihoitaja ollut ikinä osallistunut synnytykseen, kun hän kertoi sen vasta myöhemmin. Ajattelin vain, että homma hoituu. Kun vauva oli ulkona, niin tuli rauhallinen ja hyvä tunne, kun kivut lähtivät. Vauva oli heti virkeänä katselemassa ympärilleen, Hanne kertoo.
– Vitsailin ennen lähtöä, että tämä on jokaisen ensihoitajan unelmakeikka, kun oman käsitykseni mukaan ensihoitajat jännittävät juuri synnytyskeikkoja. Toinen heistä sanoi, että hänkin otti vain koppia lapsesta, kun ei muuta ehtinyt tehdä. Ensihoitajat ja hätäkeskuspäivystäjä hoitivat hommansa erinomaisesti, kiitos heille siitä, Valtteri jatkaa.
Vielä nimeämistä odottavan tyttövauvan syntymä oli paljon vauhdikkaampi kuin Anderssonien esikoisen Emilin, jolla ei ollut ollenkaan niin kova kiire maailmaan. Synnytystä käynnistettiin kaksi päivää ennen supistusten alkamista, jonka jälkeen edessä oli vielä kaksi tuntia ponnistamista. Synnytyksen jälkeen Emilin tulehdusarvot olivat koholla, jonka takia poikavauva joutui käymään teho-osastolla päivittäin saamassa antibiootteja. Yhteensä sairaalassa vierähti viikko.
– Kuopuksen syntymä oli hieman erilainen kuin Emilin, sillä hän tuli todella nopeasti. Tyksiin päästyämme vietimme siellä muutaman tunnin ja kaikki oli hyvin, joten kotiuduimme samana iltapäivänä. Toivuin myös nopeasti kuopuksen syntymästä, kun Emilin synnytyksen jälkeen olin muutaman viikon kipeänä, Hanne sanoo.
Yhteiselo uusimman perheenjäsenen kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin Anderssonien mukaan.
Myös isoveli Emil on ottanut hyvin vastaan pikkusiskonsa, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudesta. Synnytyksestä ei jäänyt kummallekaan vanhemmalle huonoja muistoja.
– Voi sitten kertoa lapsellekin jälkikäteen hänen erilaisesta syntymästään, Hanne toteaa.
Tällä hetkellä Anderssonien arki rullaa omalla painollaan perheaskareiden ja omakotitalon remontoinnin parissa. Katseet on jo käännetty tulevaa kesää kohti.
– Koronan takia emme ole suunnitelleet mitään vaan vietämme rauhallista perhe-arkea. Viihdymme kotona keskenämme. Kesällä sitten perheenjäsenet tykkäävät käydä kylässä, jolloin pelaillaan ja grillataan yhdessä, Valtteri kertoo.
– Toivottavasti päästään kesällä reissaamaan Suomen sisällä, Hanne jatkaa.
Liisa Kallio
