KUNTAVAALIT/MIELIPIDE
Hallitus kertoi hiljattain koronarajoitusten rajuista tiukennuksista sekä poikkeusolojen julistamisesta. Yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat siirretään jälleen etäopetukseen ja ravintoloita suljetaan. Jopa ulkonaliikkumiskieltoa on väläytetty.
Vuosi sitten olisi ollut kohtuutonta kritisoida päättäjiä kriisin hoidosta, sillä tuolloin oltiin uuden tilanteen edessä, jota kukaan ei osannut ennakoida. Virheistä olisi kuitenkin pitänyt ottaa opiksi.
Kansallisista koronatoimista on varsin vähän hyötyä, jos uusien tartuntojen ja virusmutaatioiden annetaan tulla rajan yli. Maahantulijoiden pakolliset koronatestaukset ja pakkokaranteenit ovat antaneet odottaa itseään, samalla kun kustannukset ja rajoitustoimista maksettu inhimillinen hinta ovat kasvaneet koko ajan.
Nyt kuntavaalit lähestyvät tilanteessa, jossa korona on jättänyt varjoonsa lähes kaikki politiikan perinteisimmät kiistakysymykset. Kuntien velkaantuminen on jatkunut jo pitkään ja Kuntaliiton arvion mukaan valtion myöntämät koronatuet antavat tilanteeseen vain lyhyen hengähdystauon.
Samanaikaisesti kunnille on annettu kriisin keskellä surutta uusia tehtäviä. Hyvänä esimerkkinä toimii ideologisista syistä läpi runnottu oppivelvollisuusuudistus, jonka valmistelussa asiantuntijoiden varoitukset sivuutettiin kylmästi.
Valitettavasti poliittinen päätöksenteko tuntuu perustuvan entistä vähemmän tietoon ja tosiasioihin. Osoituksena tästä voidaan pitää koronatoimien varjolla luotua EU:n jättimäisistä 750 miljardin elpymispakettia, jossa Suomelle on varattu vain maksumiehen rooli.
Suomen viennin väitetään hyötyvän miljardilahjoituksista, toisaalta on myös korostettu paketin kertaluontoisuutta. Juuri mikään elpymispaketin tueksi esitetyistä perusteluista ei pidä paikkaansa.
Tosiasiassa paketti hyödyntää maamme vientiteollisuuden kilpailijoita ja sillä rahoitetaan muun muassa Italian veronalennusten ja Espanjan perustulokokeilun kaltaisia rahanjakohankkeita. Puheet kertaluontoisuudesta on kumottu jo useammallakin suulla.
Nykyiset päättäjät kertovat mielellään, mistä kuntavaaleissa ”oikeasti” päätetään ja millä perusteilla äänestäjien tulisi äänestyspäätöksensä tehdä. On syytä muistaa, etteivät kunnat ole muusta yhteiskunnasta irrallaan leijailevia saarekkeita, vaan valtakunnanpolitiikka vaikuttaa myös kuntiin.
Valtio päättää kuntien lakisääteisistä tehtävistä ja rahoituksesta. Samaa kaavaa noudattaen suurin osa kansallisesta lainsäädännöstä tulee tänä päivänä EU:sta, jonka kanssa tehdyt sopimukset ohjaavat ja rajoittavat myös Suomen omaa talouspolitiikkaa. Kuntavaaleilla onkin aina ollut myös yleispoliittinen merkityksensä.
Edellä mainitut asiat ovat esimerkkejä siitä, miten mielipideilmastoa muokataan ja miten tehtyjä ratkaisuja on koronan keskellä perusteltu. Poliittisen toiminnan pitäisi kuitenkin perustua arvojen lisäksi faktoihin. Mikäli päätöksenteko rakentuu vain toiveajattelun varaan, syntyy helposti vääriä päätöksiä, joilla saattaa pahimmillaan olla kielteisiä vaikutuksia kaikille yhteiskunnan aloille.
Kai Sorto
Varavaltuutettu (ps.), Turku
