Matalan kynnyksen ruoka-apua

Anu ja Markku Riihimäelle ihmisten auttaminen on sydämen asia.

Kuka vain voi tulla hakemaan Operaatio Ruokakassin avustuskasseja. Kassit sisältävät erilaisia elintarvikkeita.

KUSTAVI/TAIVASSALO

Kustavilaisilla Markku ja Anu Riihimäellä on takanaan 13 vuotta vapaaehtoistyötä Operaatio Ruokakassin parissa. Markku Riihimäki toimii nykyisin avustusjärjestön puheenjohtajana, mutta pariskunta on keskittänyt vapaaehtoistyönsä Ruokakassin parissa kotikuntaansa Kustaviin ja naapurikunta Taivassaloon. Riihimäet vastaavat Kustavin jaosta, kun taas Taivassalon ruokakassien jaosta vastaa Pirkko Helin. Paikkakunnilla jaetaan ruokakasseja vuorotellen keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Joka toinen keskiviikko ruokakasseja jaetaan Kustavissa ja joka toinen Taivassalossa. Myös perjantaisin on 30–35 hakijan pikkujako vuoroviikoin, eli kun keskiviikkona jako on Kustavissa, perjantaina jako on Taivassalossa. Joka viikko toimitaan siis, Anu Riihimäki kertoo.

Toiminta on kasvanut koronaviruksen rantauduttua Suomeen, sillä avun tarvitsijoita on enemmän.

Keskiviikkojen jakomäärät ovat olleet 70–80 kassin luokkaa. Määrä vaihtelee, mutta korona-aika on selkeästi lisännyt avuntarvetta paikallisesti ja myös koko Operaatio Ruokakassin muissa jakopisteissä, Markku Riihimäki kertoo.

Korona-aikana ruokakassit tehdään Riihimäkien mukaan hakijoille valmiiksi, ja ne voi noutaa Kustavissa Kustavi-salin ovelta ja Taivassalossa Meijerikujalta. Kassien sisältö vaihtelee, mutta useimmiten niissä on leipää, lihaa, kasviksia ja jonkin verran maitotuotteita.

– Voimme valitettavasti jakaa vain sen, mitä saamme kaupoista, leipomoista ja Operaatio Ruokakassilta, Anu Riihimäki sanoo.

Riihimäet muistuttavat, ruokakassin hakemisesta tulisi ilmoittaa etukäteen.

– Ruokakassit kootaan mahdollisimman tasapuolisesti. Laita aina etukäteen tekstarin hakijoille, että tuletko hakemaan kassin. Tällöin voimme tehdä kaikille oman kassin ja varmistamme, että jokaiselle riittää. Teemme myös yleensä muutaman ylimääräisen kassin, jos joku tulee paikalle ilmoittamatta siitä etukäteen, Anu Riihimäki sanoo.

Ruokakassin hakeneiden kirjo on laaja: lapsiperheitä, ikäihmisiä ja kausityöntekijöitä. Markku Riihimäen mukaan he haluavat tarjota apuaan jokaiselle.

– Jokainen tuntee oman tarpeensa parhaiten. Oli syy avun hakemiselle mikä tahansa, niin haluamme ruokakassin jokaiselle tulijalle jakaa. Emme tee kassin hakemisesta numeroa, vaan haluamme pitää kynnyksen matalana. Me toimimme kristilliseltä arvopohjalta, mutta emme jaottele ihmisiä tai kysy kenenkään hengellisestä tilasta. Hänellä on tarve ruuan suhteen, ja sen haluamme täyttää ja helpottaa tilannetta, hän kertoo.

Ruokaa jakamisen lisäksi kohtaamiset ovat Riihimäen pariskunnalle arvokkaita.

– Kasvokkain muutaman sanan vaihto ja toisen huomioiminen hetken ajan, kun henkilö kassin hakee, ovat tärkeitä hetkiä, kun kohtaamisia ei tänä aikana hirveästi ole, Anu Riihimäki sanoo.

Pääosin vapaaehtoisvoimin Operaatio Ruokakassin tulevaisuus näyttää Riihimäen mukaan haasteelliselta. Esimerkiksi avustusjärjestön ruokaa jakavien seurakuntien ja yhdistysten maksama toimintamaksu kattaa Markku Riihimäen mukaan noin 20 prosenttia polttoainekuluista. Järjestöllä on käytössä viisi pakettiautoa ja kaksi kuorma-autoa.

– Pistämme toivomme siihen, että ihmiset heräisivät näkemään tämän työn ja kuinka helppoa avun antaminen olisi monelle. Osallistua voi jo pienellä lahjoituksella, ja säännölliset lahjoitukset toisivat lisää varmuutta toimintaan. Ruokakassi on kasvanut organisaationa, mutta henkilökunnan määrä on pysynyt samana, joten selkänahka venyy koko ajan.

Haasteellisesta tilanteesta huolimatta esimerkiksi järjestön ja ruokaa jakavien toimijoiden lukuisat vapaaehtoiset kuin myös hävikkiruokansa jaettavaksi tarjoavat ruokakaupat ja leipomot saavat Riihimäen pariskunnalta paljon kiitosta. Toiminnassa mukana olevia ihmisiä yhdistää halu auttaa, mikä myös motivoi Markkua ja Anua jatkamaan työtä.

– Kun tämän asian on saanut sydämelleen, niin se saa myös jatkamaan edelleen. Sitä voi aina kysyä itseltään, että mitä jos itsellä olisi tilanne, ettei ole ruokaa. Tässä työssä ei ole pakkoa, vaan ilomielin lähtee aina aamuisin keräämään tavaraa kaupoista ja tuo sen jaettavaksi. Kaikkia mukana olevia vapaaehtoisia yhdistää halu auttaa lähimmäistä.

Liisa Kallio