Vuonna 1948 Jukka Mäkilä astui Kino-elokuvateatteriin isänsä Väinön kanssa – siitä alkoi vuosikymmeniä jatkunut ura elokuva-alalla, joka siirtyi myös Jukan pojalle Jarille.
PAIMIO.
Elokuvateatteri Bio Stara on vasta avannut ovensa pilvisenä keskiviikkoiltapäivänä. Päivän ensimmäinen näytös elokuvasta Näkemiin Neuvostoliitto alkaa puolen tunnin kuluttua. Teatterin omistaja, Jari Mäkilä, on luonnollisesti jo paikalla. Pian ovesta sisään kävelevät hänen vanhempansa, Ritva ja Jukka Mäkilä. Istuessamme Jarin ja Jukan kanssa Bio Staran aulassa ja asiakkaiden tullessa sisään keskustelu kääntyy ajoittain asiakasmääriin.
– Kaikkien elokuvateatteripitäjien vitsaus on, että aina puhutaan siitä kuinka paljon porukkaa on ollut. Isä on ollut yli 70 vuotta alalla ja teen hänelle joka viikko listat asiakasmääristä. Silti hän soittaa aina väliaikatietoja ja kyselee, että miten paljon oli porukkaa. Hän on aina ollut ja on edelleen hengessä mukana, Jari kertoo.
Asiakasmäärä on myös jäänyt Jukan mieleen hänen ja Ritvan ensitreffeiltä, jolloin hän vei tulevan vaimonsa kuin Turun Kinolaan elokuviin – mihin muuallekaan.
– Kysyin isältä myöhemmin, että minkä elokuvan kävitte silloin katsomassa äidin kanssa. Hän ei muista elokuvaa, mutta kuulemma oli yli puoli salia porukkaa, Jari lisää.
– Jukan piti päästä elokuviin, vaikka minä olisin halunnut tanssimaan, Ritva lisää.
Mainosten vaihtajasta koneenhoitajaksi
Jari ja Jukka ovat molemmat päätyneet elokuva-alalle kuin itsestään: Jukan isä Väinö vei 12-vuotiaan poikansa työpaikalleen Paimion Kinoon, josta myös Jukka sai töitä. Silloin Kino sijaitsi nykyisen Sähkömuseon rakennuksesta, josta se siirtyi Hirsitielle. Nykyään rakennus on Paimion Kesäteatterin käytössä.
– Isäni Väinö toimi Kinossa vahtimestarina, ja minä sain työn paikannäyttäjänä. Se työ koettiin tarpeettomaksi pian, joten sitten vaihdoin ulkomainoksia ja toimin ovimiehenä. Olin vasta pojankloppi, ja isommat pojat tekivät kiusaa, että en annakaan sinulle lippua. Siitä se lähti, Jukka kertoo.
Elokuva-ala vei Jukan mukanaan: hän opiskeli elokuvakoneenhoitajaksi Helsingissä ja on työskennellyt uransa aikana Paimion lisäksi Turussa Casinossa, Kino-Palatsissa, Ritzissä, Juliassa ja Dianassa.
Myös Jukan molemmat veljet työskentelivät elokuvakoneenhoitajina ja Leena-sisko oli myös apuna muun muassa lipunmyynnissä Paimion Kinossa. Jarin kohdalla polku oli kuin valmiiksi luotu, sillä perheen vaikutuksesta hän oli mukana alalla pienestä pitäen.
– Tälle alalle kasvoi. Isovanhemmat asuivat Kinon talossa Paimiossa, ja ala oli aina käsillä ja läsnä. Koneisto tuli myös tutuksi, Jari kertoo.
Jukka muistaa Jarin valinneen suvussa kulkevan uran jo lapsena.
– Jari oli aina mukanani Turun teattereissa. Olimme kerran Ritzin konehuoneessa. Jari oli 7-vuotias ja sanoi ryhtyvänsä elokuva-alalle. Sitä ei kyllä unohda, Jukka sanoo.
Askeleet osoittavat elokuvateatterin tärkeyden
Jari työskenteli 25 vuotta Paimion Kinossa teatterinhoitajana, kunnes erosi työstä vuonna 2013 Kinon omistajayhdistyksen kanssa syntyneiden erimielisyyksien takia. Kuitenkin hän palasi Paimioon seuraavana vuonna ja perusti Bio Staran. Avajaisia vietettiin joulukuussa 2014.
Viime keväänä Bio Stara ja Jarin toinen teatteri Bio-Salo suljettiin maaliskuun puolen välin jälkeen koronavirusepidemian takana. Tilanne oli täysin uusi elokuva-alan konkarille.
– Yhden viikonlopun aikana tilausnäytökset peruttiin. Sen jälkeen tulevia ensi-iltoja alettiin siirtämään. Hetken aikaa oli 10 hengen rajoitukset, kunnes teatterit menivät kiinni. Bio-Salo on perustettu ennen sotia eikä se ole koskaan ollut niin kauan kiinni kuin tänä vuonna, Jari kertoo.
Elokuvateatterit avattiin jälleen elokuussa niin Paimiossa kuin Salossa. Jarin mukaan ikäihmisiä ja lapsiperheitä on etenkin asiakkaina.
– Tällaiset suuremmat elokuvat eivät oikein täytä saleja. Esimerkiksi Tenet oli tällainen. Moni Paimioon muuttanut perhe on kuitenkin löytänyt meille, mikä on mukavaa. Elokuvateatterin säilyminenhän riippuu siitä, kuinka tärkeäksi paikkakuntalaiset sen kokevat – askelilla se näytetään, Jari sanoo.
Kaikki lähtee omasta mielenkiinnosta
Mäkilän suvussa elokuva-ala on siirtynyt isältä pojalle jo kolmen sukupolven ajan, mutta kuka sitten jatkaa Jarin jälkeen? Jari kertoo 17-vuotiaan poikansa osaavan käytännön asiat elokuvateatterilla, mutta painetta alalle ei ole.
– Minuakaan ei koskaan pakotettu eikä käsketty. Muistan itse pyytäneeni isältäni, että näytä miten se filmi laitetaan. Tämä ala vaatii oman kiinnostuksen. Katsotaan nyt, mihin poika päätyy, Jari sanoo.
Vielä yksi vaivaamaan jäänyt kysymys täytyy esittää: veikö Jukka ensimmäisten elokuvatreffien jälkeen Ritvan myös tanssimaan?
– Kyllähän me tanssimaankin sitten mentiin, kun kerran käskettiin, Jukka vastaa.
Liisa Kallio
