Carbon (C6) -näyttelyyn voi tutustua Wäinö Aaltosen museossa tammikuun loppuun asti.
MUSEOT.
Wäinö Aaltosen museon X:ssä, tutummin WAMx:ssa, koko 100 neliöisen näyttelytilan täyttää Ulrike Mohrin Slicing Time -teos. Se on ainut Carbon (C6) -näyttelyssä esillä oleva työ, mutta se vie suoraan taiteilijan tuotannon ytimeen museon näyttelykuraattori Jonni Saloluoman mukaan.
– Ulrike Mohr on keskittynyt hiileen materiaalina, ja nimenomaan tällaiseen itse tuotettuun hiileen. Hän kerää puuesineitä, jotka sitten karbonoi hiileksi. Kun näin tehdään, niin hiili on periaatteessa ikuista. Se on kuitenkin samalla todella haurasta. Tämä ristiriita kiinnostaa häntä, sillä me olemme kaikki hiilipohjaisia olentoja. Hiili on keskeisin ja monimuotoisin alkuaineista, hän kertoo.
Saloluoma kertoo piirrustushiilen olevan samaa materiaalia Mohrin teoksen kanssa, mutta ensimmäistä kertaa museossa esillä oleva teos itsessään on tehty pelkästään hiilestä. Hän kuvailee teosta rauhoittavaksi.
– Se herättää ajallisuudessaan hyvin paljon ajatuksia siitä, missä me olemme ja mistä meidät on tehty. Samalla se on hyvin meditatiivinen teos. Voi istua ja katsella teosta kaikessa rauhassa, kun ei ole ääniä tai yllättäviä tekijöitä. Jos haluaa rauhaa hektisestä maailmasta, niin tämä on hyvä vaihtoehto tällä hetkellä.
Perusteemana ihmisiä yhdistävät tekijät
Ulrike Mohrin näyttely on kolmas osa neliosaisesta Things We Are Made Of -näyttelysarjasta, joka pyörii WAMx:ssa tällä hetkellä. Näyttelysarja on koottu yhteistyössä turkkilaissyntyisen kuraattori Ece Pazarbaşın kanssa. Näyttelysarja pyrkii kääntämään huomion ihmisiä erottavista tekijöistä yhdistäviin asioihin.
– Me olemme kaikki alkuaineista koostettuja. Helposti korostetaan eroavaisuuksia, vaikka geneettisesti me olemme ihan samanlaisia. Siksi puhe eroavaisuuksista on turhaa. Tämä on näyttelysarjan perusteema, Saloluoma kertoo.
X:n puolella olevat näyttelyt ovat Saloluoman mukaan tiiviillä tahdilla tuotettuja ja päänäyttelyitä nopeammin vaihtuvia. Esillä on yksi näyttely kerrallaan, ja se liittyy tiettyyn teemaan. Museo tuottaa näyttelyohjelman ulkomaalaisen kuraattorin kanssa yhdessä vuodeksi kerrallaan. Ulrike Mohrin näyttelyn jälkeen vuorossa on turkulaissyntyisen Elsa Salosen Buni Buana -näyttely, johon voi tutustua helmikuussa. Se on viimeinen osa käynnissä olevasta näyttelysarjasta.
– Elsa Salonen on kerännyt luonnon elementtejä, kuten simpukoita ja korallin palasia, Jaavan saarella Indonesiassa. Hän on jauhanut niistä värejä. Näyttelyn keskiössä on aminismi, eli usko siihen, että jokaisella luontokappaleella on henkinen toimijuus tai tietous. Salonen asuu Berliinissä mutta on täältä Turusta kotoisin, eli siinä suhteessa näyttely on paluu kotiin.
Suunnitelmia pitkälle syksyyn
Saloluoma kertoo museon vuoden olleen ihan hyvä koronaviruksesta huolimatta. He joutuivat siirtämään kaksi X-tilan näyttelyä syksyyn, ja kevään näyttelyitä jatkettiin syyskuulle asti.
– Päätiloista jäi Anu Pentikin näyttely pois, mikä vaikutti meidän vuoteen paljon. Tällä hetkellä päätiloissa on Rosa Barban näyttely, jonka ansiosta olemme saamassa kävijämääriä kiinni. Toivottavasti ihmiset uskaltavat käydä museossa, kun se on mahdollista. Ulkomailta on vaikea saada näyttelyitä Suomeen tällä hetkellä, ja kun matkustelu ei nyt onnistu, niin meillä on mahdollisuus nähdä kansainvälistä taidetta. Se on perusteltu syy tulla museoon, Saloluoma sanoo.
Tulevan vuoden suunnitelmat ovat jo pitkällä hänen mukaansa. Anu Pentikin tältä vuodelta peruuntunut näyttely on nähtävissä ensi kesänä, ja helmikuussa aukeaa Epävarma horisontti -näyttely. Syksylle on tulossa Queer-työnimellä kulkeva näyttely seksuaalisesta tasa-arvosta.
– X:n puolelle on tulossa uusi ohjelma, joka tehdään yhteistyössä italialaisen kuraattorin kanssa. Sinnekin on siis tulossa uudesta paikasta uusia näyttelyitä.
Liisa Kallio
