Visit Turun järjestämällä Koko perheen salaperäinen Turku -kierroksella tutustutaan muun muassa Aurajokeen, jonka varrelle koko Turku on aikanaan rakentunut.
TURKU. Aurajoki on aikanaan houkutellut ihmiset Turkuun. Matkailuopas Pirita Lentiö kertoi hiihtolomalla järjestetyllä Koko perheen salaperäinen Turku -kierroksella, että kun Turusta tuli kaupunki vuonna 1229, asukkaita oli vain muutamia satoja. Keskiajalla asukkaita oli jo kolmisen tuhatta. Kaupunki rakentui joen varteen, sillä jokea pitkin oli helppo kulkea ja joen varressa maakin oli ravinteikasta.
Turku sai alkunsa Tuomiokirkon puolelta ja aluksi ihmisiä asui vain kolmessa korttelissa: Luostarikorttelissa, Kirkkokorttelissa ja Mätäjärven korttelissa.
Aikanaan höyrylaivatkin lähtivät Aurajoesta. Nykyinen Ravintola Samppalinna on palvellut 1800-luvun lopulla höyrylaivaterminaalina, josta pääsi lähtemään Ahvenanmaalle ja Tukholmaan.
Teatterisillalla kukoistaa rakkaus
Tällä hetkellä Aurajoen ylittää yhdeksän siltaa ja tietysti Föri. Kaksi silloista on kävelysiltoja: vuonna 2013 valmistunut Kirjastosilta ja vuonna 1997 valmistunut Teatterisilta. Teatterisilta on vuosien saatossa muodostunut turkulaisen rakkauden merkkipaikaksi. Sen kaiteisiin on kiinnitetty jo satoja rakkauslukkoja ikuisen rakkauden merkiksi.
– Perinne on alkanut Unkarista, jossa Pecsin kaupungin yliopiston opiskelijoilla oli omat kaapit, joihin piti ostaa omat lukot. Kun opiskelijat valmistuivat, he kiinnittivät lukot valmistumisensa kunniaksi kaupungin porttiin, Lentiö kertoo.
– Pariisissa Pont des Arts -sillan kaide on kokonaan romahtunut rakkauslukkojen painosta, mutta Turun Teatterisiltaan niitä mahtuu vielä hyvin. Ja ovat jotkut laittaneet niitä Tuomiokirkkosiltaan ja Myllysiltaankin, Lentiö lisää.
Rakastuneet parit heittävät lukkonsa avaimet Aurajokeen. Avaimia on yleensä joka lukolle kaksi tai kolme, joten niitä makaa Aurajoen pohjassa jo useita satoja.
Tällä hetkellä sillalla on erityisen romanttinen tunnelma, sillä se on koristeltu pariisilaisittain Turun Kaupunginteatterissa pyörivän Amélie-musikaalin kunniaksi. Sillalla soi myös Améliesta tuttu musiikki.
Pääsiäisen aikaan Teatterisilta kukkii keltaisenaan, kun sinne tuodaan jokavuotiset pääsiäisliljat. Usein ne jaetaan kaupunkilaisille pääsiäisen jälkeen.
Tänä vuonna ei nähdä Halisten ukkoja
Pirita Lentiö kertoo, että Turussa on merkitty vuodesta 1749 asti ylös se päivä, jolloin jäät lähtevät Aurajoesta. Tuon 270 vuoden aikana vain yhden kerran on käynyt niin, ettei joki ole jäätynyt ollenkaan. Se oli talvella 2007–2008. Tästä talvesta näyttäisi tulevan seuraava talvi, jonka ajan joki on virrannut vapaana.
– 1700–1800-luvuilla jäät lähtivät monta kertaa vasta toukokuussa. Sulamisen aikaan Aurajokea pitkin virranneita isoja jäälohkareita sanottiin Halisten ukoiksi, Lentiö kertoo.
1800-luvun lopulla Aurajoki oli talvella niin paksun jään peitossa, että jäällä pystyttiin järjestämään jopa ravit.
Lentiö huomauttaa myös, ettei Aurajoen vesi ole erityisen likaista, vaikka se onkin ruskeaa. Väri johtuu savipohjasta. Uida siellä ei silti saa voimakkaiden pohjavirtausten vuoksi.
– Mutta kaloja siellä ui noin 40 eri lajia, Lentiö tietää.
Valpuri-noita nousi Aurajoesta
Pirita Lentiö kertoi kierroksella tarinan myös ”noidasta” lähes 400 vuoden takaa:
– Turussa oli kulkijaeukko nimeltä Valpuri Kyni, joka kiersi talosta taloon pyytämässä ruokaa ja yösijaa. Jos joku kieltäytyi, hän kirosi talon ja varsinkin talon väen ja eläimet. Kerran kun hän kirosi yhden talon, kävi sitten niin, että kaikki talon eläimet sairastuivat ja kuolivat. Ihmiset ajattelivat, että tapahtuma on selvä merkki siitä, että hän on noita, Lentiö kertoo.
Sitten tapahtui jotain, mitä ei ole Suomessa tapahtunut tiettävästi koskaan ennen eikä koskaan sen jälkeen.
– Valpuri upotettiin köysien varassa Aurajokeen. Ajateltiin, että jos hän selviää hengissä, hän on noita ja jos hän hukkuu, hän on tavallinen nainen. Ja niin siinä sitten kävi, että Valpuri ei hukkunut. Hän itse sanoi, että ei kai nyt jokeen huku, jos pitää suunsa kiinni. Lopulta häneltä leikattiin korvalehdet irti noituuden merkiksi, Lentiö kertoo.
Janica Vilen
