Nyt kun koronavirus aiheuttaa tuskaa ja hätää, on tärkeintä keskittyä asioihin, joilla suojellaan terveyttä ja autetaan ahdinkoon joutuneita. Nyt jos koskaan tarvitaan toisista välittävää yhteisöllisyyttä ja päätöksiä, jotka vahvistavat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Nyt tarvitaan päättäjiä, joille ihmisten hyvän arjen turvaaminen on ykkönen ja talous siihen tarvittava väline.
Uskon, että vanha sanonta, ”ei niin pahaa, ettei jotakin hyvää”, toteutuu tässäkin tilanteessa. Jo nyt on nähtävissä, että koronan aiheuttama poikkeustila on lisännyt yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. Se on muuttanut myös päätöksentekokulttuuria. On opittu uusia tapoja elää ja hoitaa arkiset asiat tavalla, joka säästää aikaa, rahaa ja ilmastoa.
Huolimatta makrotalouden paineista, näyttää siltä, että nyt keskeinen tavoite on turvata kaikille mahdollisimman hyvä arki. Lähtökohtana on tukea sitä tarvitsevia ja edellyttää kaikilta vastuullista osallistumista kriisin selättämiseen. Vaikea aika on osoittanut, että huolenpito kaikkien hyvästä arjesta edellyttää myös joistakin oikeuksista luopumista.
Valittu linja ja ripeä toiminta on saanut laajan tuen. Toisaalta on myös tahoja, jotka pitävät toimia täysin väärinä ja vaativat yhteiskuntaa vastuuseen kaikkien yritysten kaikista kriisin aiheuttamista menetyksistä. Yrittäjänä ja 1990-luvun laman seurauksena paljon menettäneenä tiedän, miltä menetykset tuntuvat. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että niiden, jotka selviävät ilman tukea, pitää edistää eikä vaikeuttaa toimia, joilla edistetään yhteistä hyvää, joka on myös yritysten elinehto.
Kärjistämisen sijaan nyt tarvitaan toimia, joilla edistetään talvisodan henkeä. Toivoa paremmasta antaa se, että koronavirus on heikentänyt omaan etuun keskittyvää populistista mielikuvapolitiikkaa. Nyt keskitytään kriisin hoitamisen kannalta oleellisiin asioihin. Niistä puhutaan avoimesti. Päätökset pyritään tekemään oikean tiedon pohjalta. Päätöksistä ja niiden taustoista annetaan tietoa avoimesti.
Mielestäni tämä kriisi on osoittanut myös meille kuntapäättäjille, että tiukan paikan tullen luovuus kukoistaa ja keksitään keinoja, joilla vaikeuksista selvitään. Nyt pakon edessä otettu valtava digiloikka on yksi osoitus siitä. Se antaa paljon mahdollisuuksia uudistaa toimia tavalla, joka lisää työn mielekkyyttä ja tuottavuutta sekä säästää kustannuksia.
Nyt, kun kuntien heikko talous heikkenee vielä kriisin seurauksena, meiltä kunnallisilta päättäjiltä edellytetään luovia ja vastuullisia ratkaisuja, joilla turvaamme ihmisten hyvän arjen. Toivon, että olemme koronan seurauksena oppineet erottamaan oleellisen epäoleellisesta ja keskitymme mielikuvien sijaan avoimesti asioihin.
Jarmo Laivoranta
Turun kaupunginhallituksen jäsen kesk.
