Turun Kaupunginteatteri: Niskavuoren nuori emäntä
Teksti: Hella Wuolijoki
Ohjaus: Susanna Airaksinen
Lavastus: Jani Uljas
Puvustus: Sari Salmela
TEATTERIARVIO. Turun Kaupunginteatterissa helmikuussa ensi-iltansa saanut Niskavuoren nuori emäntä on upea tulkinta vanhasta tutusta tarinasta, jossa Niskavuoren Juhani on saanut Malviina-piian kanssa lapsen, mutta mennyt kuitenkin naimisiin rikkaan talon tyttären Loviisan kanssa äitinsä painostuksesta. Kun vanha emäntä kuolee ja Loviisa saa selville, että hänen miehensä on rakastunut piikaan, alkaa nuoren emännän kasvutarina kiinni vallankahvaan.
Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmiä on esitetty Suomen teattereissa jo lähes sadan vuoden ajan. Susanna Airaksisen versio Loviisan tarinasta kunnioittaa alkuperäistä tekstiä ja samalla korostaa sen ajattomuutta. Alun perin tarina sijoittuu 1880-luvulle, mutta tässä versiossa vuosikymmenet vierivät näyttämöllä. Kun kyse on vallasta ja rakkaudesta, sama tarina toimii millä vuosikymmenellä tahansa. Vuosikymmenten vaihtuminen näkyy paitsi kekseliäässä lavastuksessa ja puvustuksessa myös kahvinkeittimessä, joka vaihtuu aina vain modernimmaksi, mitä pidemmälle tarinassa mennään.
Roolituksessa on luotettu kaupunginteatteriin kiinnitettyihin vakiokasvoihin. Vahvimmin näytelmästä jää mieleen Minna Hämäläisen upea ja voimakas tulkinta Loviisasta. Tämän näytelmän jälkeen kaikki muistavat, kuka on Minna Hämäläinen. Jo vuodesta 1995 Turun Kaupunginteatterisssa näytellyt taiteilija on nyt selvästi päässyt rooliin, josta hän saa revittyä kaiken irti. Tarinan alkaessa Loviisa on unelmoiva ja rakkautta janoava nuori tyttö, joka joutuu pian kovettamaan itsensä kohtalonsa edessä. Alussa anoppinsa ja koppavien kälyjensä armoilla olevasta miniästä kasvaa omia ja lastensa etuja puolustava Niskavuoren matriarkka, jonka vallan kasvun edessä kaatuu näyttävästi metsätkin.
Juhania näyttelee itse oikeutetusti Minna Hämäläisen puoliso Stefan Karlsson, joka onnistuu niin ikään täydellisesti. Ristiriitainen hahmo saa yleisön sekä puolelleen äitinsä heittopussina että vastaansa selkärangattomana aviomiehenä. Kumpikin puoli hahmosta välittyy katsojille uskottavasti ja kovalla karismalla.
Juhanin siskoja Hetaa ja Kustaavaa esittävät Ulla Reinikainen ja Ulla Koivuranta. Kumpikin on syntynyt 1959 ja tullut Turun kaupunginteatteriin 90-luvulla. Konkarinäyttelijät näyttelemässä nuoria tyttöjä aluksi vähän ihmetyttää, mutta toisaalta näyttelijävalinnat myös hauskasti alleviivaavat siskosten kohtaloa veljensä talossa ”vanhoina piikoina”, joista Loviisa yrittää päästä eroon.
Huumoria näytelmään tuovat sivuosissa loistavat Riitta Salminen (Juse), Mika Kujala (Loviisan isä), Kirsi Tarvainen (vanha emäntä) ja Pauliina Saarinen (Iita), joista viimeisen kasvutarina 1800-luvun piikatytöstä 2000-luvun cocktail-emännäksi saman riivatun suvun palveluksessa on kerrassaan hulvaton.
Näytelmän tunnelma pitää hyppysissään alusta loppuun: Kun se tiivistyy siihen pisteeseen, että sitä voisi leikata veitsellä, seuraavaksi jo räjähtää – välillä jyrähtää ukkonen, välillä poksahtaa kuoharipullo – samalla kun päähenkilöiden sydämiä revitään.
Janica Vilen
