KOLUMNI. Mediassa on käyty viime viikot kiivasta keskustelua pääministeri Sanna Marinin hallituksen suunnitelluista ja ennen kaikkea spekuloiduista keinoista työllisyyden lisäämiseksi. Asiantuntijoita on haastateltu ja ministerien asettamien työryhmien työstä on pyritty onkimaan tietoa keinolla, jos toisellakin.
Työministeri Tuula Haataisen mukaan nyt on aika käydä perusteellisia keskusteluja ja pohdintoja sen sijaan, että päätöksiä tehdään nopeasti ja pahimmillaan yön pimeydessä ilman riittävää tietopohjaa. Keskusteluja onkin syytä käydä ja lisäksi mahdollisimman laajalla pohjalla, jotta niiden lopputulos perustuu asiantuntemukseen sekä lainsäädännöstä että etenkin konkreettisesta työstä työllistämisen parissa.
Olen saanut seurata läheltä erilaisia vuosien varrella käynnissä olleita työvoimapoliittisia uudistuksia ja kokeiluja. Näistä Paltamon täystyöllistämismalli lienee kuuluisin ja aktiivimalli surullisen kuuluisin. Toisaalta viime vuosien kuntakokeilut ovat saaneet myös osansa julkisessa keskustelussa.
Tavoitteena näissä uudistuksissa ja kokeilussa on ollut työllisyyden lisääminen. Osa niistä on ollut vaikuttavampia kuin toiset, mutta yhteistä niille on, että yksikään niistä ei pysty yksinään ratkaisemaan työttömyyden ongelmaa.
Miksi ei? Siksi, että työttömyys on ilmiönä monisyinen ja ulottuu monelle eri elämän alueelle. Työttömyydessä kyse on yhtäältä työmarkkinoiden toiminnasta ja aktiivisen työvoimapolitiikan toimeenpanon onnistumisesta. Toisaalta kyse on aina työttömistä ihmisistä ja heidän elämästään: toimeentulosta, sosiaalisista suhteista, osallistumisesta yhteiskuntaan ja omiin asioihin vaikuttamisesta.
Tärkeää on muistaa, että työtön on aina yksilö ja yhtä lailla kansalainen, jolla on oikeus olla täysipainoisesti osa yhteiskuntaa. Hänellä pitää olla mahdollisuus hyvään terveyteen, sosiaaliseen elämään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen siinä missä muillakin. Tulevaisuuteen pitää saada uskoa ja siellä pitää olla jotain, jota tavoitella. Yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen on pahinta, mitä voimme kenellekään tehdä.
Turun alueella on jälleen alkamassa työllisyyden kuntakokeilu. Palvelujärjestelmän kehittämiseen on vahva tahto, mutta ilman riittäviä resursseja työllistämisen asiantuntijat palavat ennen pitkää loppuun. Pelkkä tahto ja suuri sydän eivät riitä, kun tehdään pitkäjänteistä työtä usein (ja ymmärrettävästi) väsyneiden ja turhautuneiden asiakkaiden kanssa.
Meillä Liedossa työllisyyden hoitoa ei tarvitse enää kokeilla. Olemme löytäneet oikeat ihmiset ja kohtuulliset resurssit tehdä monialaista työtä työttömien hyväksi yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Työllisyyden hoito ei ole yksin työvoimapolitiikkaa, vaan mitä suuremmassa määrin elinkeino-, maankäyttö-, koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspolitiikka. Kun tämä ymmärretään ja sisäistetään osaksi kunnan toimintaa, päästään, kuten Liedossa, lähes täystyöllisyyslukuihin.
Suomessa on toki muitakin kuntia, joissa viranomaisyhteistyöllä ja innovatiivisella otteella on saatu työllisyys kasvu-uralle. Näiden kuntien hyviä käytäntöjä kannattaisi hyödyntää myös lainsäädäntötyössä. Viisaus kun ei asu yksin byrokraatin pöydän takana.
Minna Ylikännö, sd.
Liedon kunnanvaltuuston pj.
