Naantalin museon joulunäyttelyssä ”Koristellaan kuusi” saadaan tutustua kuusenkoristeiden historiaan ja suosituimpiin koristeisiin. Joulukuuset ovat koristaneet yläluokan koteja 1800-luvun puolivälistä alkaen, kun taas suurin osa suomalaisista tutustui sisätiloihin kannettuun kuuseen vasta 1900-luvulla kansakoulujen kuusijuhlissa.
NAANTALI. Naantalin museossa perehdytään tänä jouluna kuusenkoristeisiin Koristellaan kuusi -nimeä kantavassa näyttelyssä. Museoamanuenssi Mari Termosen mukaan joulukuuset olivat yleistyessään 1800-luvun puolivälissä pieniä pöytäkuusia, joissa ei ollut koristeita. Ensin ne tulivat porvariskoteihin, joissa kuusi asetettiin mielellään ikkunan eteen, jotta se näkyisi ulospäin.
Maaseudulla joulukuuset yleistyivät 1900-luvun puolella, jolloin kodeissa alettiin ottaa esimerkkiä kansakoulujen kuusijuhlista.
– Pumpulia saatettiin laittaa oksille lunta esittämään. Koska pumpuli oli pitkään kallista, sen sijaan käytettiin maitosiivilän siivilävanua. Tai sitten sommiteltiin lampaanvillaa kuusenoksille. Kynttilät olivat tärkeitä, joskaan niitä varten ei ollut alkujaan pidikkeitä, vaan ne sidottiin langalla, Termonen sanoo.
– 1800-luvun kuusissa ei aina ollut lainkaan latvakoristeita, mutta myöhemmin ne saatettiin tehdä itse oljista, kultapaperista tai kiiltokuvista. Suomen itsenäistymisen aikaan latvaa saattoi koristaa lippu, Termonen lisää.
Olkikoristeita alettiin muuten tehdä vasta 1930-luvulla Marttojen vinkkien myötä.
– Monesti ajatellaan, että olkikoristeet ovat niitä perinteisimpiä, mutta latvakoristetta lukuun ottamatta näin ei ole. Kuusenoksille koristeita askarreltiin alkuun paperista, Termonen huomauttaa.
Porvarillinen perhekäsitys suosi itse tekemistä
Termonen kertoo, että ensimmäiset koristeet tehtiin itse. Itse tehtyjä pidettiin arvossa myös porvariskodeissa, joissa olisi ollut varaa hankkia ostokoristeitakin.
– Perheihannehan oli se, että äiti on kodin sydän, joka huolehtii ja askartelee koristeita itse lasten kanssa. 1900-luvun puolella tämä käytäntö siirtyi maaseutukoteihinkin. Siinä opetettiin lapsia ahkeriksi ja toimeliaiksi. Monessa maalaiskodissa koristeet tehtiin itse ihan jo pakostakin, koska ostokoristeisiin ei ollut varaa.
Itsenäisyyden alkuvuosina itsetehdyt koristeet olivat jälleen erityisessä suosiossa myös siksi, ettei tuettaisi ulkomaista ostorihkamaa.
– Itse tehty on aina kotimaista ja siksi sen tärkeyttä korostettiin. Pula-aika oli sitten oma vaiheensa, kun ostotuotteita ei vain ollut saatavilla, Termonen toteaa.
– Esimerkiksi pula-aikaan liittyvät sellaiset koristeet, jotka käärittiin kauniiseen paperiin ja kiiltokuviin, ja joihin yleensä oltaisiin laitettu karamelli sisälle, mutta köyhempänä aikana karamellin tilalle sujautettiin puupalikka. Se oli tietysti etenkin lapsista todella tylsää, jatkaa Termonen.
Siitäkin huolimatta, että Suomessa oli oma, vielä tänäkin päivänä toimiva, koristevalmistajansa Weiste Oy, lasiset koristeet tuotiin yleensä Saksasta.
– Lasikoristeet olivat kalliita, varsinkin vanhimmat vapaasti puhalletut. Muotoina lasikoristeissa oli perinteisesti esimerkiksi päärynä ja lintu. 1950-luvulla tyypillisiä olivat kellot, jotka maalattiin käsin, Termonen sanoo.
Naantalin museo taltioi paikallisia joulukuusiperinteitä.
– Toivomme naantalilaisten lähettävän kuvia omista kuusistaan museolle taltioitavaksi, innostaa Termonen.
Katariina Mäkinen-Önsoy
