MIELIPIDE. Tätä kirjoittaessani Postin lakko on toisen lakkopäivän illassa. Nyt neuvotellaan työnantajan vaatimuksesta työehtojen muuttamisesta huomattavasti huonomman sopimuksen piiriin. Jos työnantaja onnistuu tavoitteessaan, laskee ennestään pienipalkkaisten työntekijöiden palkat 20–50 %. Jokainen voi laskea, mitä se mahdollinen palkan aleneminen tekee 1700–2000 euroa kuukaudessa ansaitseville, mahdollisesti jopa lapsiperheille. Se aiheuttaa sen, että täytyy hankkia jostain lisätuloa, toisesta työstä, sosiaaliluukulta tai jostain muualta. Pahimmissa tilanteissa lapsilla ei ole mahdollisuutta osallistua harrastetoimintoihin.
Lakossa on käytetty lähinnä työnantajan taholta rikkuri-työntekijöitä, on tehty ylimääräisiä aukkoja lakkoalueen ympärillä olevaan aitaan, ilmeisesti sen takia, ettei rikkurien tarvitse kohdata lakkovahteja. Jo on aikoihin eletty. Ei tällä toiminnalla ainakaan paranneta sopimusmahdollisuutta.
Miksi valtion 100-prosenttisesti omistama yhtiö antaa tämän tapahtua? Miksi omistajuudesta päättävä ministeri ei asian suhteen tee mitään näkyvää? Mitä tämä lakkoilu kokonaisuutena tulee maksamaan yhteiskunnalle? Kuinka kauan tämä lakko kestää? Lakkolaiset saavat onneksi tukea muilta ammattiliitoilta ja voin mielihyvin vielä todeta, että solidaarisuutta on olemassa.
Lakko vaikuttaa paljon muuhunkin kuin joulukorttien perille menoon. Kun seuraa julkista kirjoittelua asiasta, tuntuu todella siltä, että tämä on ihmisten suurin huoli juuri nyt.
Seppo Laitinen, SDP, Paimio
