Pirilän tilan pihasauna Kalannin Ruonanperällä on muutettu verstaaksi ja siellä syntyy Lauri Pirilän käsissä harjoja moneen käyttötarpeeseen. Kestävyydeltään harjat ovat aivan toista luokkaa, kuin teollisesti valmistetut harjat.
UUSIKAUPUNKI. Kalantilainen 52-vuotias Lauri Pirilä istuu verstaallaan sirelmä- eli harjakoneen äärellä ja polkaisee jalallaan ompelukonepöydästä tehdyn työpöydän alla poljinta. Valurautarunkoisen annostelijan sisuksista pullahtaa ulos harjaksia, jotka Pirilä taittaa kaksin kerroin ja sitoo nipuksi teräslangalla. Hän punoo harjaksiset puurunkoon ja juuresharja on hetken kuluttua leikkuuta vaille valmis. Tämän harjasten tasoittamistyön hän jättää isälleen Veikko Pirilälle. Leikkurin terän käytössä piilee vaaransa. Lauri kun on sokea.
Korikurssilta idea harjojen tekoon
Lauri Pirilä on ollut näkövammainen syntymästään saakka. Vain toisessa silmässä oli kapea näkökenttä ja kun sitten näkevän silmän taakse ilmestyi kasvain, jota hoidettiin vuosia pois, näkö sammui siitäkin silmästä lopullisesti. Se tapahtui vuonna 2009.
– Olen nuoresta pojasta asti ollut varsin aktiivinen ja osallistuinkin maatilan töihin isäni apuna, kertoo Pirilä.
– Kun sitten sokeuduin täysin, oli pohdittava, miten aktiivinen toiminta voisi jatkua, kertoo paljon kävelylenkkejä ja tandemilla isänsä kanssa pyöräilevä Pirilä.
Pohdinta johti Turkuun rottinkikorien punomiskursseille. Siellä sitten kurssinvetäjä tarjosi Pirilälle sirelmäkonetta harjojen valmistukseen.
– Tartuin tähän ja sain myös kotiopetusta ammattilaiselta eri työvaiheisiin. Vuodesta 2011 olen sitten näitä tehnyt.
Ennen toiminnan aloittamista tilan vanha saunatupa muutettiin verstastiloiksi, jotta Pirilä saattoi tehdä töitä pihapiirissä. Verstaan viereisessä huoneessa on pieni ”tehtaanmyymälä”. Siellä on kymmeniä erilaisia harjoja valmiina kuluttajille.
– Joka päivä pyrin harjoja tekemään, Pirilä sanoo.
”Väärvartine” oman tuotekehittelyn tulos
Harjaverstaalla Pirilän käsistä syntyy niin juuresharjoja, pesuharjoja, lattiaharjoja kuin monenlaisia erikoisharjoja veneiljöidenkin käyttöön. Löytyypä valikoimasta perinteinen kouluharja, lattioiden harjaamiseen tarkoitettu leveä työväline, joka on ainakin monille peruskoulussa puutyötunnilla olleelle.
– Oman tuotekehittelymme tuloksena valmistan myös ”väärvartiseksi” ristimäämme pesuharjaa, joka on kasvattanut suosiotaan erityisesti nivelvaivaisten ihmisten keskuudessa. Varren U-mallinen muotoilu mahdollistaa selänpesun ilman käsien nivelten voimakasta rasittamista, Pirilä kertoo.
Myös tervattu runko saunaharjoissa on noussut suosituksi. Tervantuoksu saunatiloissa on monelle miellyttävä kokemus. Tämän tietävät myös löylytuoksujen valmistajat.
Eri käyttötarkoituksiin valmistuvien harjojen malleja ja harjaksia sekä näiden yhdistelmiä Pirilällä on kymmeniä. Harjaksissa käytetään paljon valkokuitua, joka on peräisin palmusta. Muita harjasaineita ovat muun muassa kookoskuitu, riisinjuuri ja -olki, sekä niiden sekoitukset.
– Myös aito hevosenjouhi pitää pintansa materiaalina erinomaisen kestävyytensä ansiosta niin kuiva- kuin pesuharjauksessa, Pirilä tietää.
Tuet ”vääristivät” kilpailua harjamarkkinoilla
Harjojen rungot sekä harjasaineet Pirilä tilaa Helsingistä Näkövammaisten liitolta. Harmillisena hän pitää sitä, että Veikkauksen tuet ovat pudonneet pois sen jälkeen, kun Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) siirrettiin sen alle. Päätös tukien lopettamisesta tuli hallitustasolta.
– Tuotteita ei saa tilattua enää rahtivapaasti ja valmistuskustannukset ovat kasvaneet huomattavasti, joten työlle ei juuri katetta jää ja hinta on kovempi kuin Kiinasta tulevilla harjoille. Tosin näiden harjojen kestävyys on aivan toista luokkaa. Siinä ehtii harjata monet tuontiharjat loppuun ennen kuin nämä tulevat tiensä päähän, Pirilä muistuttaa.
Syynä tukien poistamiselle oli kilpailun vääristyminen markkinoilla, joita kuitenkin hallitsevat maahan tuodut muovituotteet.
– Harjantekijöitä ei kovin montaa enää maassa ole, jokunen uusi harjantekijä on viime vuosina aloittanut, vaikka toisessa päässä aika jättää ammattilaisista. Nuorempia toimijoita tulee vähemmän.
Mikäli Pirilä ei toimisi omissa tiloissaan, tai laskisi tilavuokran toimintaansa mukaan, menisi harjojen valmistustulot miinuksen puolelle.
– Eihän tästä nytkään juuri tuloja saa. Sen verran, että pystyy hankkimaan taas raaka-aineita, mutta henkinen vireys on asia, jota ei voi sivuuttaa silloin, kun puhutaan kokonaisuudesta, Pirilä muistuttaa.
Pirilän oman myymälän lisäksi hän kiertää toreilla ja markkinoilla myymässä tuotteitaan Vakka-Suomen alueella. Seuraavan kerran hänet tapaa Uudessakaupungissa Vanhanajan markkinoilla harjoineen.
Rainer Tähtinen
