Jani Päiviö on aina halunnut isäksi. Oman isyytensä myötä hän sai vahvistusta myös ajatukselle työurasta lasten parissa.
KAARINA. Piikkiöläisestä Jani Päiviöstä tuli isä yhdeksän vuotta sitten.
– Isyys on muuttanut mua paljon. Ajattelumaailma muuttui sen jälkeen ihan täysin, Päiviö toteaa.
Hän on kokenut isyyden itselleen helpoksi ja luontevaksi.
– Mä oon oikeestaan aina halunnut isäksi. Kasvatusasioissa mä oon aika höveli. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Tuntuu, että kaikki on mennyt tosi helposti, hän hymyilee.
Toisaalta se helpotti vanhemmuutta paljon, että hänen puolisollaan Mira Hartikaisella oli lapsi jo ennestään.
– Mira tiesi jo tasan tarkkaan, miten kaikki toimii ja itselläkin oli Miran tyttären kautta aika hyvä käsitys siitä, mitä vanhemmuus on, Päiviö muistelee.
– Ja meidän Jimi on toki ollut helppo lapsi. Tosi huoleton kaveri ja kova menemään, mutta hyvällä tavalla, isä sanoo.
Tuoreita isiä Päiviö muistuttaa huumorin merkityksestä.
– Se auttaa jo tosi pitkälle. Tuntuu, että moni ottaa vanhemmuuden vähän liian tosissaan. Jos vanhempi ei stressaa, ei yleensä lapsikaan stressaa, hän vinkkaa.
Isänpäiväksi ei ole tiedossa mitään ihmeempää.
– Jimi tekee aina jonkun lahjan ja yleensä on tullut aamiainenkin vuoteeseen. Mutta ei noi juhlapäivät mulle niin tärkeitä ole. Parasta tässä on se, että saa olla sen oman pojan kanssa. Kotona me tykätään painia. Jossain vaiheessa leikittiin nerffeillä sotaa. Legojakin rakennellaan paljon. Futisharrastus on myös hyvä. Siellä näkee samalla kavereita, Päiviö listaa isän ja pojan lempipuuhia.
Miehen mallina
Isyytensä kautta Päiviön on helppo ymmärtää lapsia myös työelämässä. Hän toimii henkilökohtaisena avustajana Piikkiön yhtenäiskoulussa, mutta oman avustettavan lisäksi hän leikkii toki paljon myös muiden ryhmässä olevien lasten kanssa.
– Tykkään mennä kovaa, eikä haittaa, jos omat polvet on joskus vähän ravassa, hän hymyilee.
Hän on saanut paljon kiitosta työstään sekä lapsilta, heidän vanhemmiltaan että työkavereilta, jotka ovat suurimmaksi osaksi naisia.
– Sen huomaa, että erityisesti moni poika nauttii siitä, että saa touhuta välillä miehen kanssa. Nykyään on paljon sellaisia perheitä, joista puuttuu isä, ja sen myötä lapsilla saattaa olla tarve jutella joistain asioista juuri miehen kanssa, Päiviö toteaa.
Hän itse päätyi alalle vasta aikuisiällä ja sattuman kautta, mutta suosittelee lämpimästi lasten parissa työskentelyä muillekin miehille.
– Tein monta vuotta purkutöitä, kunnes pari vuotta sitten lähdin lasten pariin. Kävin päiväkodista kysymässä, pääsisinkö työkokeiluun ja siitä se sitten lähti. Aloitin pienten puolelta tarhasta, sitten olin välillä eskarissa ja nyt koulussa, hän kertoo.
– Mä oon aina tykännyt olla lasten kanssa, mutta pitkään ajattelin, että olen liian ujo tälle alalle. Nyt en kyllä enää vaihtaisi takaisin. Tämä on ihan mun juttu, hän toteaa tyytyväisenä.
Isä ja poika samalla pihalla
Aamuisin Jani ja Jimi lähtevät Piikkiön yhtenäiskoululle samalla oven avauksella.
– Sitten Jimi polkee edeltä ja mä kävelen perässä. Koulun pihalla sitten heitetään yläfemmat, kun nähdään. Välillä vaihdetaan kuulumiset ja heitetään joku pallo yhdessä. Se on tosi näppärää, kun voi koulupäivän aikana jo sopia, jos on koulun jälkeen menoja. Ja toisaalta Jimi ymmärtää hyvin myös sen, että välitunnit on mulle työaikaa.
Piikkiössä on Päiviön mukaan hyvä kasvaa. Siellä hän itsekin kasvoi. Kirjastossa ja nuokkarissa riittää tekemistä ja lapsen voi turvallisin mielin päästää pihalle puuhaamaan itsenäisesti.
– Sopivan rauhallista seutua. Me viihdytään täällä hyvin!
Janica Vilen
