Reilun 2000 asukkaan Pyhärannassa on päiväkoti jakautunut kolmeen varhaiskasvatuksen yksikköön. Satakielen yksikössä Ihodessa 21 lasta viettää päivänsä päiväkotikäyttöön soveltumattomissa väistötiloissa.
PYHÄRANTA. Joulukuussa tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Satakielen päiväkodissa Pyhärannan Ihodessa sattui tulipalo. Siitä asti varhaiskasvatusyksikkö Satakieli on majaillut Ihoden koulun kahdessa luokkahuoneessa: alle 3-vuotiaat toisessa ja yli 3-vuotiaat toisessa.
Vasta tänä syksynä saatiin päätös siitä, ettei palannutta päiväkotia voida kunnostaa. Tässä välissä on ehditty tehdä jo perustukset uudelle 60-paikkaiselle hirsipäiväkodille.
– Mutta rakentaminen laitettiin jäihin, kun Pilke-päiväkodit vetäytyi hankkeesta. Henkilöstö on edelleen hirsipäiväkodin kannalla, kertoo Satakielen toiminnasta vastaava lastentarhanopettaja Jaana Härmävaara.
Kunnanhallitus pohtii parhaillaan neljää vaihtoehtoa: hirsipäiväkodin rakentamista, 30-paikkaisen tai 45-paikkaisen päiväkodin rakentamista koulun läheisyyteen tai päiväkodin rakentamista koulun sisälle.
– Syyskuussa lasten vanhemmat kokoontuivat osoittamaan mieltään, jotta lapset pääsisivät pois väistötiloista. Silloin hallituksen puheenjohtaja Mauri Helminen lupasi mielenilmaisijoille, ettei päiväkotia tehdä koulun sisälle. Jos häneen on uskominen, niin jäljelle jää kolme vaihtoehtoa, kertoo Härmävaara.
Isoa hirsipäiväkotia vastaan puhuu kunnanjohdon mukaan nykyisten päiväkotilaisten määrä. Mukana mielenilmauksessa oli kuitenkin paljon myös sellaisia vanhempia, joiden lapset ovat nyt kotihoidossa.
– Hekin ehkä toisivat lapsensa hoitoon, jos varhaiskasvatusta pystyttäisiin järjestämään varhaiskasvatuslain mukaisesti, Härmävaara huomauttaa.
Toiminnallisesti paljon ongelmia
Kun varhaiskasvatusyksikköön saapuu, asiat näyttävät päällisin puolin olevan ihan mukavasti. Mutta kun tiloja alkaa tarkastella toiminnallisuuden kautta, niin hymy hyytyy.
– Vessassa ei ole intimiteettisuojaa. Koko koulun oppilaat voivat syödä vieressä, kun lapset pyörivät tässä pikkuhoususillaan. Ennen he myös kulkivat päiväunille koulun käytäviä pitkin kolmen lasioven kautta yhteen luokkahuoneeseen, johon oli laitettu patjat lattialle. Vasta tänä syksynä saimme heille kaappisängyt, Härmävaara kertoo.
Pikkulapset ovat myös syöneet aikuisille mitoitetuissa kalusteissa. Tarjotin on pitänyt nostaa oman otsan korkeudella olevalle pöydälle ja tuolissa on istuttu polvillaan, jotta yletytään lautasille. Nyt on pienimmille sentään saatu uusia kalusteita.
Koska tiloja ei ole suunniteltu pienille lapsille, he tarvitsevat aikuisten apua normaalia enemmän. Itsenäisesti toimimista on vaikea harjoitella, jos ei ylety naulakkoon tai lavuaarille.
– Aluehallintovirasto on tehnyt tänne tarkastuksen, jonka mukaan tällaisenaan tilat ovat päiväkotikäyttöön soveltumattomat. Näissä tiloissa toiminta ei voi jatkua, vaan joku ratkaisu täytyy löytyä. Ei paljon naurata tämä tilanne, Härmävaara kommentoi.
Lisäksi toimintaa hankaloittaa koulun tilojen iltakäyttö. Sekä liikuntasalia että ruokalaa käyttävät niin yhdistykset kuin urheiluseuratkin. Satakielessä tarjotaan vuorohoitoa kello 5.20–22.30 välillä.
– Koita siinä sitten nukuttaa 1-vuotiasta, kun seinän takana pauhaa disko, Härmävaara pyörittelee päätään.
Väistötiloissa on sattunut myös tapaturmia suhteessa enemmän.
Henkilöstölle kiitosta
Tulipalon jälkeen koko varhaiskasvatusyksikön henkilöstö on vaihtunut. Tällä hetkellä toimintaa pyöritetään ilman päiväkodinjohtajaa, ilman varhaiskasvatusjohtajaa ja ilman osaamispalvelupäällikköä.
Nykyiselle henkilöstölle vanhemmat ovat Härmävaaran mukaan antaneet täyden tukensa.
– Kaikissa keskusteluissa ja mielenilmauksissa on aina muistettu kiittää henkilökuntaa. Ja onneksi meillä on hyvä henkilöstö ja mukava porukka. Se auttaa sekä aikuisia että lapsia jaksamaan, Härmävaara toteaa.
Tähän syksyyn asti henkilökunta teki töitä ilman sosiaali- tai taukotiloja. Nyt heillä on pöytä ja tuolit henkilökuntapalavereja varten ja väliaikaiset sosiaalitilat.
Lapset eivät tilanteesta osaa onneksi olla pahoillaan, kun eivät paremmasta tiedä.
– Heillä on kavereita ja tutut aikuiset joka aamu vastassa. Piha on pieni, mutta sielläkin he onneksi viihtyvät, Härmävaara sanoo.
Janica Vilen
