Pyhärannan kotiseutuyhdistyksen 60-vuotisjuhlassa tuotiin esiin oman yhdistyksen vaiheiden ohella myös kotiseututyön merkitystä tämän päivän ihmiselle, jolla kotiseutuja ja kotimaitakin saattaa olla useita, kuten kunnanjohtaja Hiitiö puheenvuorossaan totesi.
Suomen Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki
Iivo Junkola, Markku Lotila, Raili Peltoääri, Eeva Trygg
Suomen Kotiseutuliiton hopeinen ansiomerkki
Jukka Alhoranta, Antti Impilä
Rauno Luttinen, Pirjo Oiva-Peltola, Jarmo Valpio
Hopeariipus
Arja Alhoranta, Hanne-Maarit Anttila
Marja Junkola, Tuula Jusi, Raija Saine
Hopeoitu rintamerkki
Asko Mäki-Tanila, Esko Peltola, Jorma Sainio, Veikko Valpola
PYHÄRANTA. Pyhärannan kotiseutuyhdistyksen 60-vuotisjuhlaa vietettiin seurakuntakodilla lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Lämminhenkiseen juhlaan toivat tervehdyksensä Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja Kari Häkämies, kunnanjohtaja Harri Hiitiö ja Laitilan kirkkoherra Petri Laitinen.
Yhdistyksen puheenjohtaja Iivo Junkola muisteli, että nykyinen maakuntajohtaja, silloinen oikeusministeri, Kari Häkämies tuli tutuksi jo aikana, jolloin Natura-hanke uhkasi maankäyttöä Pyhärannassa ja Pyhämaassa.
− Porukalla lähdettiin ministerin puheille selvittämään asioita.
Junkola kertoi myös yhdistyksen uusimmasta hankkeesta. Helinin torpalle alettiin keväällä suunnitella rakennettavaksi näyttely- ja esittelytilaa. Hankkeen vetäjänä oli museoisäntä Jukka Alhoranta, joka ensi töikseen päätti vihkiäispäiväksi 9. syyskuuta.
− Niin kova porukka oli, että kolmessa kuukaudessa rakennettiin komea halli. Talkoot meni hienosti ja tarjoilut olivat hyvät, Junkola totesi.
Juhlassa kuultiin myös Eeva Tryggin runonlausuntaa ja Petri Laitisen musisointia. Päätössanat lausui yhdistyksen varapuheenjohtaja Arja Numme. Martat tarjoilivat juhlan alkajaisiksi ”riivat pankakko” ja lopuksi kahvituksen.
Toimintaa ihmisten kanssa
Maakuntajohtaja Häkämies korosti puheenvuorossaan toimintaa ihmisten kesken.
− On tärkeää, että kaiken uuden keskellä rakennamme sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset tuntevat toisensa. Minulla on sellainen käsitys, että ihmisillä on kaipuu omaan kotipaikkakuntaan ja läheisyyteen, jota ei ehkä voi kokea missään muualla. On hyvä muistaa, että on asioita, joissa ihminen tarvitsee toista ihmistä. Tämän päivän suurin ongelma ei suinkaan ole työttömyys vaan yksinäisyys, hän toteaa.
Kunnanjohtaja Hiitiö toi esiin myös ajatuksen siitä, että kotiseutuja voi nykyihmisellä olla useampia.
– Kotiseutu ei katoa mutta sen merkitys voi muuttua, hän sanoo.
Juhlan juontajana toimi yhdistyksen taloudenhoitaja ja sihteeri Jorma Perhe, joka on ollut mukana toiminnassa jo 50 vuoden ajan ja saanut kotiseutuliiton kultaisen ansiomerkin joitakin vuosia sitten.
− Kotiseututyöni alkoi, kun sain kesätyöpaikan Säästöpankin Ihoden konttorista. Johtaja oli innokas kotiseutuihminen ja hän innosti kesätyöntekijän heti mukaan Rihtniemen Meren juhlien järjestelyihin, Perhe kertoo.
− Yhdistystoiminta on verissä. Olen aina tykännyt olla ihmisten kanssa ja olen mukana monessa yhdistyksessä. Mitäs sitä muutakaan, Perhe naurahtaa.
Yhteistyö vahvistaa
Kirkkoherra Laitisen mukaan yhteistyö vahvistaa paikallisuutta hyvällä tavalla.
– Eri toimijat ovat samassa veneessä, niin kunta, seurakunta kuin yhdistyksetkin. Meidän kaikkien yhteinen tehtävä on vahvistaa yhteisöllisyyttä ja toimia yhdessä, hän painotti.
− Paikallisesti voidaan hyvällä yhteistyöllä saada aikaan mielenkiintoisia ilmiöitä, yhtenä esimerkkinä mieskuoro MölyÄijät, joilla laulunumero saa olla korkeintaan kuutonen: he esiintyvät ensi vuoden helmikuussa Finlandia-talolla.
Historiikista poimittua
Pyhärantalaislähtöisen professori Asko Mäki-Tanilan kokoama ja esittämä historiikki valotti yhdistyksen toimintaa koko kuuden vuosikymmenen ajalta. Mäki-Tanila toi historiikkikatsauksessaan esiin muun muassa henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet perinteiden säilymiseen Pyhärannassa.
− Kotiseutuyhdistyksen perustaminen katsottiin tarpeelliseksi, kun vuonna 1958 oli Suojalan rannassa poltettu juhannuskokkona mamsellimylly ja edeltävänä vuonna kaljaasi. Erityisesti kunnanlääkäri Uulo Arhio oli edistämässä yhdistyksen perustamista, Mäki-Tanila kertoo.
Lahdenvainiolainen Akseli Kajantola keräsi tietoa paikallishistoriasta ja elämänmenosta jo kauan ennen kotiseutuyhdistyksen perustamista. Mannerveden mailta -romaani ja Aikain takaa -teos kuvaavat kansan elämää menneinä aikoina. Hänen poikansa Eero oli yhdistyksen ensimmäinen pitkäaikainen puheenjohtaja.
− Melko tuntemattomaksi on jäänyt Saini Laurikkala, joka väitteli vuonna 1947. Pyhärantalaista aineistoa oli hänen koko Varsinais-Suomen talonpoikaiselämää koskevassa väitöskirjassaan, Mäki-Tanila toteaa.
Helka Suomi
