Kaarinan nuorisoteatteri: The Addams Family
Käsikirjoitus: Marshall Brickman ja Rick Elise
Musiikki ja sanoitukset: Andrew Lippa
Suomennos: Tiina Puumalainen
Laulujen suomennos: Ilpo Tiihonen
Ohjaus ja koreografia: Anna Hellstén
Pukusuunnittelu ja lavastus: Pirita Lindén
Kapellimestari: Saila Strikwerda
Valosuunnittelu: Vilja Eteläkoski
Kampaukset ja maskeeraus: Minna Pilvinen
Tuotanto, graafinen suunnittelu: Marcus Lindén
TEATTERIARVIO. Tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen tasokas teatterisyksy, erityisesti musikaalien osalta. Silti kaarinalainen piskuinen harrastajista koostuva nuorisoteatteri onnistuu tarjoamaan bileet parhaasta päästä. The Addams Family -kauhumusikaali on taidokas, tyylikäs ja ennen kaikkea hauska. Sen biisit jäävät soimaan päähän ja vitsit kutkuttamaan nauruhermoja vielä moneksi päiväksi esityksen jälkeen.
Tunnelmaan pääsee jo karmivaksi sisustetun lämpiön puolella. Saliin tullessa live-bändi soittaa jo ja yleisö pääsee vähän jammailemaan samalla, kun kulkee näyttämön poikki etsimään itselleen istumapaikkaa.
Musikaalissa Addamsin perheen tytär Wednesday (Petra Myllyperkiö) on rakastunut ”tavallisen perheen” poikaan (Joona Krusberg). Poika tulee vanhempineen kylään ja Wednesday kertoo isälleen tahtovansa naimisiin. Siitäkös vasta soppa syntyy.
Näyttelijät onnistuvat rooleissaan uskomattoman hyvin. Nuori pari hurmaa suloisuudellaan ja laulunlahjoillaan. Myllyperkiö on kuin teatterin lavalle luotu. Hän pystyy jo silmillään kertomaan puolet tarinasta.
Addamsin perheen pää Gomez (Kari Rantanen) kannattelee näytelmää varmuudellaan ja vähäeleisellä huumorillaan. Näyttelijöistä vakuuttavimmat ovat kuitenkin perheiden äidit: Morticia Addams (Alina Kilpinen) ja Alice Beineken (Sarianna Sormunen). Kumpikin heittäytyy rooliinsa 110-prosenttisesti. Lisäksi erityismaininnan ansaitsee Pugsley Addams (Eemeli Heiniö). Todella harvoin on tullut vastaan yhtä taidokasta lapsinäyttelijää!
On häikäisevää, miten hyvin KaNuTe on onnistunut sovittamaan suuren Broadway-tuotannon minimaaliselle näyttämölleen. Yleisökokemus on todella poikkeuksellinen, koska tila on niin pieni, että eturivissä saa aistia tunnelmia tavallaan musikaalin sisältä. Kun Addamsin perhe asettuu pöydän ääreen vieraidensa kera pelaamaan, pöytä tuodaan niin lähelle, että eturivi istuu käytännössä samassa pelipöydässä.
Musiikki on mahtavaa ja sen taidokkaasti yleisölle tarjoilee koko 2,5 tuntia lavalla viihtyvä live-bändi. Erityisesti musiikkinumerot, joissa näyttämöllä on koko porukka, tulevat iholle asti. Maskeeraus, puvustus ja lavastus osuvat nappiin ja luovat kauhun puitteet, jotka tarinan tasolla kuitenkin loistavat poissaolollaan. Vaikka miljöö on karmiva, nerokas käsikirjoitus muistuttaa romanttista komediaa.
Eipä tässä esityksessä jäänyt harmittamaan mikään muu kuin se, etten hoksannut kaivaa omasta kaapista teemaan sopivaa Halloween-asua päälle.
Janica Vilen
