Karuista kallioluodoista Vehmaisiin maisemiin ja kulttuurihistoriallisten kohteiden kautta modernin arkkitehtuurin pariin vievä luonto- ja kulttuuripolku on Kustavin uusi ylpeyden aihe.
KUSTAVI. Kustaviin on tehty neljän kilometrin mittainen luonto- ja kulttuuripolku, jonka varrella on 20 pysähdystä merkittävissä luonto- tai kulttuurikohteissa. Polun varrelle osuu muun muassa Jeremiaan luolat, kunnanviraston vieressä kasvava puulajipuisto, Volter Kilven hautamuistomerkki, eriskummallinen kolmion muotoinen kivi ja Suuri Postitie.
Polku on tehty yhteistyössä Kustavin kunnan, Selkämeren kansallispuiston ystävien, Kustavin Kirjallisuusyhdistyksen ja Kustavin Matkailuyhdistyksen kanssa osittain Leader-rahoituksella. Selkämeren kansallispuiston ystävät Kari Mäntylä, Ilmo Suikkanen ja Lasse Lovén neuvovat varaamaan polun kiertämiseen vähintään 2,5 tuntia. Jos haluaa lukea kaikki opasteet ja pitää evästaukoa, niin enemmänkin.
– Kuivalla säällä pärjää lenkkareissa. Jos maasto on märkää, niin esimerkiksi Jeremiaan luolille menoa ei edes suositella liukastumisvaaran vuoksi, miehet kertovat.
Reitti luokitellaan keskivaativaksi pitkospuiden ja muutamien kallioisten kohteiden vuoksi, mutta se soveltuu hyvin myös aloitteleville retkeilijöille ja pienille lapsillekin.
Printatun polkuoppaan voi hakea matkaan mukaan kunnantalolta, joka on myös luonteva lähtöpaikka polulle. Sama opas löytyy myös sähköisessä muodossa Selkämeren Ystävien kotisivuilta. Joissain kohteissa on myös opastauluja, joissa olevista qr-koodeista pääsee katsomaan lisätietoja netistä.
– Etusivulta löytyy linkki myös Google mapsiin, jossa polun kohteet näkyvät kartalla valokuvien ja lyhyiden tekstiselosteiden kera, Selkämeren Ystävät lisäävät.
Kunta viimeistelee kyltitystä vielä syyskuun aikana.
Eväspaikka olisi piste i:n päälle
Kustavin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jarmo Mäntynen pitää polkua erittäin tervetulleena Kustaviin. Hän on ollut projektissa mukana ja myötävaikuttanut sen käynnistymiseen kunnan päätöksenteossa.
– Nyt olisi vielä piste i:n päälle, jos polun varrelle saataisiin laavu ja piknikpöytä tai jokin muu evästyspaikka, johon olisi turvallista tehdä tuli, hän toteaa.
Toiveissa olisi myös, että matkailuyhdistys voisi tulevaisuudessa tarjota opastusta reitille muun muassa matkailuryhmille. Opaskirjan kääntämistä englanniksi kilpailutetaan parhaillaan.
Luontomatkailu kasvussa
Kunnanjohtaja Veijo Katara on niin ikään mielissään polusta ja kiitollinen niistä yli 200 talkootyötunnista, jotka sen eteen ollaan tehty. Tekijöille saatiin maksettua palkka parilta kuukaudelta, mutta lisäksi paljon on tehty töitä talkoilla.
Katara uskoo, että polku tulee kovaan käyttöön varsinkin luontomatkailijoiden joukossa.
– Polku on erinomainen lisä sekä kuntalaisille ja kesäasukkaille että myös matkailijoille. Suomi rankattiin taas parhaaksi luontomatkailumaaksi. Luontomatkailu on kasvussa ja meillä on sille täällä valtavan hyvät edellytykset. Tämä on Kustavin matkailukohteisiin taas yksi uusi merkittävä ja odotettu lisäkohde.
Yksi luontopolun kiinnostavimmista kohteista on koko ajan levännyt Kataran silmän alla kunnantalon vieressä – nimittäin arboretum eli puulajipuisto. Katara yllättyi kuultuaan, että talon vieressä kasvaa niin monia eri puulajeja, muun muassa kuusi, okakuusi, mänty, raita, haapa, vaahtera, pihlaja ja tataarivaahtera. Nyt puut on merkitty nimikylteillä. Ennen kunnantaloa samalla paikalla oli vanha kansakoulu ja osa puista on kasvanut siellä jo silloin.
Lähiluontopolku koululle
Varsinaisen luonto- ja kulttuuripolun lisäksi osana projektia saatiin myös oma pienoisluontopolku Kivimaan koulun läheisyyteen. Koulun rehtori Matti Blomroos uskoo, että se tulee kovaan käyttöön koulun 32 oppilaan keskuudessa.
– Molemmilla poluilla on helppo oppia sekä luonnosta että kotiseutuhistoriasta, hän iloitsee.
Jeremiaan luolat osaksi Selkämeren kansallispuistoa?
Myös Isokarin majakkasaari ja Katanpään linnakesaari on esitelty oppaassa, vaikka ne eivät varsinaisen polun varrelle osukaan. Ne kuuluvat Selkämeren kansallispuistoon, joka on perustettu vuonna 2011. Kansallispuisto sijaitsee Merikarvian, Porin, Luvian, Eurajoen, Rauman, Pyhärannan, Uudenkaupungin ja Kustavin ulkosaaristossa.
Polkuprojektin myötä Jeremiaan luolille saatiin ajantasaiset ja hyvät merkinnät, kulku ja opastukset. Polun myötä luolat saivat siis kasvojenkohotuksen myös itsenäisenä vierailukohteena.
– Nyt aletaan selvittää mahdollisuutta liittää Jeremiaan luolat osaksi kansallispuistoa, toteaa Veijo Katara.
Jeremiaan luolien polku lähtee Kivimaan tien pohjoispuolelta. Se kulkee metsäisessä kalliomaastossa noin 300 metriä pohjoiseen Pännäistenmaan poikki niemen pohjoisrannalla sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle. Näköalakallio on Pännäisten vuorella välittömästi Jeremiaan luolien päällä. Rapakivikallio kohoaa tässä noin 25 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle.
Kallionhuippu oli suolaisen Litorinameren tyrskyjen huuhtoma kallioluoto noin 4000 vuotta sitten
Näköalapaikan vastarannalla Jataniemessä oli vahva merikalastajien tukikohta kalamajoineen ja verkonkuivaustelineineen eli vappeineen. Jataniemi oli vielä noin 100 vuotta sitten kallioinen saari Tönviikin lahdella. Nykyisin niemen rakennukset ovat pääosin kesäasuntoina. Pännäistenvuoren kalliolta avautuu hieno näkymä Ströömin sivulahdelle, Tönviikinlahdelle. Ströömin vuonomainen selkä siintelee luoteen suunnasta Klupinniemen takaa.
Paikan nimestä on jännittävä tarina Oolannin sodan ajalta (1853-1856) Tuolloin Suomi kuului Venäjän Suuriruhtinaskuntaan. Krimin sodan vuosina englantilainen sotalaivasto saapui Kustaviin. Britit halusivat löytää Tuulvedellä majailevat venäläiset ja pysäyttivät Ströömillä soutaneen luotsi Jeremiaan ja kysyivät laivareittiä Tuulvedelle. Jeremias neuvoi tahallaan väärän reitin ja britit joutuivat vaikeuksiin. Suuttuneet britit palasivat etsimään Jeremiasta, mutta tämä oli paennut Pännäisten vuorelle ja piiloutunut luoliin. Vuorella oli helppo kulkea ja tähystellä niin, etteivät muut nähneet. Engelsmannit joutuivat lopulta lähtemään Jeremiasta löytämättä. Myöhemmin luolia ruvettiin kutsumaan Jeremiaan luoliksi. Historiasta tiedämme, että englantilaiset Krimin sodan (1853–1856) aikaan terrorisoivat Selkämeren ja Suomenlahden rannikoita. Pohjanlahdella purjehtineen brittilaivaston hyökkäykset ulottuivat Uuteenkaupunkiin kesäkuussa 1855, jolloin sen vesille saapui brittiläinen korvetti Harrier.
Erikoinen kivikolmio
Erikoinen kolmionmuotoinen “kivinen kakkuviipale” on voinut syntyä kahdella tavalla: joko jäätyneen veden tai ihmisen aikaansaannoksena. Kun kallion halkeamaan jäänyt vesi jäätyy, sen tilavuus laajenee 9 %. Kyseessä on molekyläärivoima, jota mikään ei voi vastustaa. Näin kiven rako laajenee ja ennen pitkää kivi voi lohjeta luonnostaan. Toinen mahdollisuus on, että kivenlohkare on taitavan kivisepän irti hakkaama, mutta jostain syystä se on jäänyt maastoon.
Kiviä on viipaloitu taltalla ja kiilalla. Myös kiveen lyödyn kolon jäädyttämistä on voitu käyttää lohkareen irrottamiseen. Rapakivi on hyvä materiaali kivenveistäjälle. Sitä on käytetty lukuisien maaseudun talojen kivijalkakivinä ja laiturien pohjarakenteissa. Tuollaista kolmionmuotoista kiveä käytettiin kaarisiltojen ja kaariholvien kaaressa ylimpänä olevana lakikivenä (eli kiilakivenä). Kivilohkon irtoamisaikaa voidaan arvioida jäkäläkasvuston perusteella. Kiven leikkauspinnan harmaa väri johtuu pinnan peittävästä jäkälästä. Se muodostuu kattavasti leikkauspinnan päälle noin sadan vuoden kuluessa. Tällä perusteella voidaan arvioida, että lohkare on irronnut emäkalliosta 1900-luvun alkuvuosina.
Suomen Suuriruhtinaskunnan rantamia linnoitettiin 1900-luvun alussa laajassa mitassa. Kustavin kunnan pohjoisreunalla Lypertön saarella sijaitseva Katanpään linnake rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikaan 1915–1917 massiivisen kivityön tuloksena. On mahdollista, että tämäkin kivi oli aikanaan tarkoitettu jonkin linnoitusrakennelman muureihin.
Suuri Postitie
Suuri Postitie (Stora Postvägen) on historiallinen reitti Turun ja Tukholman välillä. Postitie kulki Turusta Mynämäen kautta Kustaviin, josta se jatkui meritse Ahvenanmaalle ja edelleen Ruotsin Grisslehamnin ja Norrtäljen kautta Tukholmaan. Suuren Postitien kautta kulki valtaosa Suomen ja Ruotsin välisestä postista ja matkustajaliikenteestä. Pitkien meriosuuksien takia reitti oli myös eräs Euroopan vaarallisimmista postireiteistä. Postitien merkkipaalu on pystytetty kuntakeskukseen Kivimaantien ja Pleikiläntien risteykseen.
Ruotsin ensimmäinen postin kulkua määrittelevä postijärjestys annettiin kuningatar Kristiinan aikana vuonna 1636. Suomen puolella postin kuljetus järjestettiin kenraalikuvernööri Pehr Brahen aikana vähän myöhemmin. Suomen ensimmäinen postilinja avattiin 30-vuotisen sodan loppupuolella vuonna 1638. Kestikievarien tehtäväksi postinkuljetus siirrettiin vuonna 1845.
Postitalot säilyivät meripostinkuljetuksessa vuoteen 1910 saakka, jolloin Suomen ja Ruotsin välillä alkoi säännöllinen laivaliikenne. Postia kuljettivat talonpojat, kukin aina kaksi-kolme peninkulmaa seuraavalle postitalonpojalle. Saaristossa posti kulki enimmäkseen purjeveneellä, joita tyynellä säällä soudettiin. Ahvenanmaalta Brändöstä posti tuotiin Etelä-Vartsalaan Rantapuhdin laituriin. Parhaiten Suuri Postitie on säilynyt Kustavin alueella Etelä-Vartsalassa, jonka postitalo on toiminut aina tien perustamisesta 1840-luvulle saakka.
Janica Vilen
