Kaarinan Ravattulassa sijaitseva Ristimäki on tunnettu Suomen vanhimpana kirkonpaikkana ja useita satoja hautoja käsittävänä ruumiskalmistona. Hauta 41:stä löytyneisiin tekstiilinpaloihin perustuva muinaispukuhanke on parhaillaan käynnissä.
HISTORIA. Kaarinan Ravattulan Ristimäen arkeologisissa kaivauksissa haudoista löytyneet tekstiilit ovat innostaneet tutkijoita ja käsityöläisiä yhteishankkeeseen. Muinaispukuhanke perustuu yhdestä haudasta, hauta numero 41:stä, löytyneisiin harvinaisen hyvin säilyneisiin tekstiilikappaleisiin.
Hauta-aineiston arkeologisen tutkimuksen on tehnyt arkeologi Jaana Riikonen Turun museokeskuksen konservointilaboratoriossa. Hauta 41 on kuulunut 160–165 cm pitkälle naiselle, joka lepäsi lauta-arkussa selällään käsivarret vyötärölle taivutettuina. Vaikkei naisesta ollutkaan luita jäljellä, tekstiilit onnistuivat kertomaan hänestä yllättävän paljon.
– Sen lisäksi, että haudan 41 paakuista paljastui harvinaisen suuria tekstiilien jäänteitä, sieltä löytyi sellaisia tekstiilinpaloja, jollaisia ei ole aiemmin tavattu Suomessa, Riikonen sanoo.
Kudontatyylissä alueellisia tunnusmerkkejä
Noin 1200-luvulle sijoittuva Ravattulan Ristimäen hautalöydös on nuorempi kuin esimerkiksi Kaarinan kirkkomäen kalmisto, joka ajoittuu 1000-luvun alkupuolelle. Lähemmäs 1000-luvun alkua menevät myös Kuralan Ristimäen hautalöydökset.
– Paikat ovat niin lähellä toisiaan, että selkeästi traditio ja erikoisosaaminen kutomistavassa ovat periytyneet alueella. Kaarinan kirkkomäen ja Ravattulan Ristimäen haudoista löytyneitä lautanauhoja tutkineen Maikki Kariston havaintojen pohjalta voi sanoa, että tekijät ovat olleet erikoistuneita käsityöläisiä. Ei jokainen, joka on kangasta kutonut ja perhettään vaatettanut, ole osannut tehdä tällaisia erikoisjuttuja, Riikonen toteaa.
– Mekkokangas on villatoimikasta, jossa on värin vaikutus sidoksessa, mikä tarkoittaa sitä, että kankaassa vuorottelee kaksi eriväristä loimi- ja kudelankaa. Tätä harvinaista kangasta olen tavannut nyt kolmessa eri haudassa, jotka kaikki keskittyvät tähän Aurajokilaakson alajuoksulle; Kaarinan kirkkomäelle, Kuralan Ristimäelle ja Ravattulan Ristimäelle. Missään muualla päin Suomea en ole sellaista nähnyt, jatkaa Riikonen.
Mekon langat ovat värjäämätöntä villaa, joten työryhmä päätti valmistaa muinaispuvun niin, että tummempi lanka on luonnonruskeaa ja vaaleampi beigen väristä.
Värejä ja pitkittäisiä loimia
Tutkimukset ovat osoittaneet, että värit ovat olleet hyvin tärkeässä roolissa rautakauden ja keskiajan välivaiheen pukeutumisessa. Pukurekonstruktioon tulee esimerkiksi sininen viitta, sininen esiliina ja punaiset sukat alkuperäisten haudasta löytyneiden tekstiilijäänteiden mukaisesti.
– Hauta 41:ssä oli kaksi erittäin mielenkiintoista löytöä, joiden perusteella päätimme tehdä Ravattulan puvun juuri tämän haudan perusteella. Ensinnäkin mekoksi tulkitussa vaatteessa on loimi saumojen suuntainen eli pitkittäin, kun tähän mennessä oli tottunut siihen, että hameeksi tulkitussa vaatteessa on loimi poikittain. Poikittainen loimi on ollut perus juttu suomalaisissa myöhäisrautakauden hameissa, kertoo Riikonen.
Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta löytyi mekon helmojen alta.
– Säärien verhoina olivat vanutetut punaiset sukat tai säärykset, joissa on kaksi erikoisuutta. Tätä ennen aikalaishaudoista, myös Ristimäeltä, on löytynyt säärisiteiden jäännöksiä. Nämä eivät kuitenkaan sellaiset ole. Lisäksi väri on erikoinen, kun tähän mennessä tavatut säärisiteet ovat olleet sinistä murtotoimikasta. Kyseessä on aika ainutlaatuinen löytö! lisää Riikonen.
Riikosen mukaan puvun tekeminen on osoittautunut haasteelliseksi.
– Mekon mallin kehittelyä on aloitettu ja kesän aikana on valmistunut useampi koemekko. Haetaan sitä mallia, johon saa istumaan helmasta löytyneet tekstiilinkappaleet, hän sanoo.
Hankkeen etenemisestä on mahdollisuus kuulla Aboa Vetus & Ars Novassa seuraavaksi keskiviikkona 9. lokakuuta, jolloin pukuhanketta johtava tekstiili- ja muinaistekniikan artesaani Sue Salminen luennoi Villasta vaatteeksi – Ravattulan puku -hanke käytännössä -teemalla museon aulan Factory-tilassa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
Tiesitkö?
- Ravattulan muinaispuvun valmistamista tukee Suomen muinaistutkimuksen tuki ry, ja se liittyy osana laajempaa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta.
- Paikkaa on tutkinut vuosina 2010–2016 Turun yliopiston arkeologian oppiaine arkeologi Juha Ruohosen johdolla sekä yliopiston että eri säätiöiden apurahojen ja yksityisiltä tahoilta saatujen rahoituksen voimin. Kaivauksissa kootun aineiston monitieteistä analysointia tukee vuosina 2017–2019 Alfred Kordelinin säätiö.
