Ruskolainen Riitta Lintuaho ja raisiolainen tyttärensä Anni Lintuaho pystyttivät Raision kirjastotalon toiseen kerrokseen yhteisen näyttelyn, kahdella toisistaan poikkeavalla teemalla.
HARRASTUKSET. Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla on esillä 30. elokuuta asti Riitta Lintuahon Turkislakista turbaaniin, tuokiokuvia ihmisestä –sekatekniikkanäyttely ja Anni Lintuahon Luonnon henkiä -akvarellinäyttely. Kyseessä on jo toinen äidin ja tyttären yhteinen näyttely.
Ruskolla asuvaa Riittaa ja Raisiossa asuvaa Annia yhdistää paitsi ammatinvalinta luokanopettajina myös rakkaus kuvataiteeseen, jota he ovat harrastaneet koko ikänsä. Molemmat ovat opettajina lisäksi erikoistuneet kuvataidekasvatukseen.
– Alun perin Isoäitini tartutti innostuksen taiteisiin äitiini, jolta se on edelleen periytynyt minulle ja kaikille kolmelle lapselleni. Siinä on mielikuvitus saanut kehittyä samalla, Riitta Lintuaho sanoo.
– Taide on ollut osa meidän koko elämää. Aina on ollut taiteiluun tarvittavat välineet saatavilla ja hyvät paperit. Emme ole paljonkaan leikkineet leluilla, vaan enemmänkin piirtäneet, Anni Lintuaho komppaa nauraen.
Ruskon kirjastolla vuonna 2012 Lintuahojen pitämässä ensimmäisessä yhteisnäyttelyssä oli vielä mukana myös Riitan äiti.
– Äitini on piirtäjä, kun taas minä olen maalari–piirtäjä. Hänellä on niin varma käsi, etten minä pärjää hänelle lainkaan. Olen tehnyt kaikenlaista, mutta sydäntä lähinnä ovat akvarelli ja siihen liittyvä viiva, Riitta kertoo.
– Maalaaminen, lähinnä akvarelli- ja akryylivärein, ovat lähimpänä minua. Minulla on ollut nyt aika pitkään vahvojen värien akryylikausi, Anni sanoo.
Galleriakierroksia ja kotikriitikoita
Lintuahoilla on tapana herätellä inspiraatiota näyttelyitä yhdessä kiertelemällä sekä toimia toinen toisensa kriitikkoina.
– Meillä on perinteiset vuosittaiset galleriakierrokset Turussa. Kesäisin käymme myös muissa lähialueiden taidenäyttelyissä kuten esimerkiksi Kuusiston kartanossa, Kaarinassa, Anni kertoo.
– Annamme kritiikkiä toistemme töistä. Kunnioitan sitä, että minulla on läheinen, joka antaa suoraa palautetta töistäni ja kertoo mielipiteensä, Riitta toteaa.
Keskustelua maalauksista käydään jatkuvasti.
– Kun Anni tulee käymään, näytän hänelle mitä olen tehnyt. Ja sitten niitä arvioidaan, hymyilee Riitta.
– Ja whatsapp-viestit kulkee aina kun on tullut aloitettua joku uusi työ, että tällaista on tullut puuhattua. Lähettelemme toisillemme kuvia myös keskeneräisistä töistä. Vaikka niitä tekeekin itselleen, on kivaa, että saa jakaa mielipiteitä jonkun kanssa vaikka ihan heti sillä hetkellä, Anni jatkaa.
Maalauksia tunteesta
Riitta inspiroituu ihmisistä, kun taas Annin inspiraationlähteet löytyvät luonnosta.
– Riitan työt eivät ole niinkään muotokuvia, vaan ne välittävät kuvan siitä, millaisia ihmiset ja heistä välittyvät tunteet ovat. Minä puolestani kuvaan töissäni luontoa ja siihen liittyvää mystiikkaa sekä rakennuksia, Anni vertailee.
– Haluan tuoda teoksissani esille sen, mitä ei voi nähdä. Kun olen luonnossa tai vaikka autioiden rakennusten keskellä yksin, tunnen, että siellä on jokin, joka on ollut täällä jo vuosisatoja. Maalaamillani luonnonhengillä pyrin viestimään siitä, että ihminen on vain osa luontoa. Toivon, että ihmiset kunnioittaisivat luontoa ja vanhoja rakennuksia, eivätkä yrittäisi tuhota niitä uuden tieltä, lisää Anni.
Kumpikaan ei tee luonnoksia paikan päällä ulkona, vaan he tarttuvat siveltimeen vasta kotona.
– Maalaan tunteesta, jonka maisema on saanut minussa aikaiseksi. Esimerkiksi jos metsässä on raikas ilma, se välittyy teoksessani värinä, tiettynä vihreän sävynä. Jos on kuivempaa ja aurinkoista, sekin muuttuu tietyksi väriksi mielessäni, Anni sanoo.
Katariina Mäkinen-Önsoy
