Paimiossa sijaitseva Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus tekee töitä sokerijuurikkaan viljelyn kannattavuuden ja viljelijöiden yhteisöllisyyden parantamiseksi. Paikalliset viljelijät Mikko Ansio ja Mika Lehtinen kertovat, että Suomen juurikkaanviljelijät pitävät tiiviisti yhtä. Uusiakin viljelijöitä kuitenkin kaivataan, sillä ainoan sokeritehtaan sekä sokerin oman tuotannon säilyminen Suomessa on kaikkien viljelijöiden etu. Tulevaisuudessa on epävarmuustekijöitä, mutta valoakin näkyy uusien innovaatioiden merkeissä.
MAANVILJELY. Sokerijuurikkaan kotimaisen viljelyn tulevaisuus on puhuttanut tasaisin väliajoin – viime aikoina muun muassa siksi, että joukko sokerijuurikkaan viljelijöitä on eläköitymässä ja uusia viljelijöitä tarvittaisiin tilalle. Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen (SjT) projektikoordinaattori Tiina Fromin mukaan sokerin omavaraisuusosuudelle on muitakin perusteita kuin huoltovarmuus poikkeustiloissa.
– Sokerin hinta tulisi nousemaan, ellei meillä olisi omaa sokerintuotantoa. Näin kävi Irlannissa, jossa on luovuttu omasta sokerituotannosta. Myös virvoitusjuomateollisuus saattaisi lähteä sokeriteollisuuden myötä, From toteaa.
Viljely keskittynyt Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan
Ilmasto- ja maaperäseikkojen vuoksi sekä sokeritehtaan sijainnin takia Suomessa sokerijuurikkaita viljellään lähinnä Länsi- ja Etelä-Suomessa. Suomen ainoa sokeritehdas sijaitsee Säkylässä. Sokeritehtaan pääomistajalla, Nordzucker Groupin tytäryhtiöllä Sucroksella, oli viime vuonna noin 600 sopimusviljelijää. Tehdas toimittaa viljelijöille siemenet ja järjestää juurikkaiden kuljetukset.
Kaikki viljelevät käytännössä muutakin kuin sokerijuurikasta, joka on hyvä esikasvi esimerkiksi viljalle. Kasvinsuojeluaineita tarvitaan vähemmän, jos viljelykierto on toimiva. Juurikas on toisaalta vaativa kasvi. Pellon maaperän pitää olla hyvässä kunnossa, mutta kasvi sietää vaihtelevia sääolosuhteita melko hyvin.
Suomen sokeriomavaraisuusaste on tällä hetkellä noin 40–50 prosenttia. 80 prosenttia sokerijuurikkaan viljelystä tehdään Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Varsinais-Suomen osuus on näistä hieman suurempi.
– Viime vuoteen verrattuna viljelyala on kasvanut, vaikka viljelijöiden määrä on vähentynyt. Suunta on sama koko Euroopassa, Tiina From kertoo.
Isännät toiveikkaina jatkosta
Paimiolaisen Mikko Ansion tila sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksesta. Ansio pitää sikoja ja viljelee sokerijuurikkaan lisäksi ohraa, kauraa, hernettä ja syysvehnää. Epävarmuus jatkuvuudesta tuo hänen mukaansa epävarmuutta myös isoihin investointeihin kuten nosto- ja kylvökoneiden hankintaan.
Ansio kuuluu neljän tilan muodostamaan osakeyhtiöön, joka tekee juurikkaannostourakointia muillekin alueen viljelijöille.
– Positiivisiakin näkymiä on, kuten rikkakasveille tehokas Conviso-kasvinsuojeluaine ja sitä kestävä uusi juurikaslajike, Ansio sanoo.
Vuoden juurikasisännäksi 2019 valittu kemiöläinen Mika Lehtinen seuraa aktiivisesti alan tutkimusta ja osallistuu tapahtumiin. Juurikasta hänen tilallaan on 29 hehtaaria 116 hehtaarin kokonaisalasta. Lisäksi hän viljelee kuminaa, syysviljaa; lähinnä ruista ja kevätvehnää sekä mallasohraa. Lehtisen mukaan hyvää tulosta on tuonut satsaaminen maan rakenteen hoitoon.
Lehtinen on verkostoitunut alan ihmisiin aina ulkomaita myöden ja ollut mukana tutustumismatkoilla muun muassa Englannissa, Tanskassa ja Hollannissa. Hän toivoo, että Suomessakin jatkettaisiin panostamista alan tutkimukseen.
JYMY-hankeella tukea viljelijöille
SjT koordinoi yhteisiä tapahtumia viljelijöille paitsi kannattavuuden parantamiseksi myös yksinäisen ammatin yhteisöllisyyden lisäämiseksi. SjT:n käynnissä oleva JYMY-hanke (Juurikkaan viljely muuttuvassa ympäristössä) sisältää neljä pellonpiennarpäivää teemoineen ja koulutuksia juurikkaanviljelijöille. Myös tutustumiskäynti Englantiin tehtiin kesäkuussa.
Kesäkuun pellonpiennarpäivillä Paimiossa teemana oli viljelykierto ja samalla esiteltiin SjT:n kasvinsuojelu- ja ravinnekokeita. Osallistujia oli 70.
Lokakuussa Köyliössä pidettävän pellonpiennarpäivän teemana on maaperä. Luvassa on muun muassa juurikkaiden nostonäytöksiä sekä puhujana maaperäasiantuntija Joel Williams Kanadasta.
Marjo Peltoniemi
