Valokuvan kulttuurihistorialliset ulottuvuudet tutkimuskohteena

Photographs and History -kirjan (K&H kustannus 2018) tutkijat Marika Honkaniemi, Olli Kleemola ja Silja Pitkänen etsivät vastausta siihen, millä tavoin valokuvia voidaan käyttää historiantutkimuksen lähteenä, millaisiin kysymyksiin kuvalliset lähdeaineistot voivat antaa vastauksia ja mitä haasteita kuva-aineiston käyttäjän on varauduttava kohtaamaan. Kuva: Ragip Önsoy.

Turun kaupunginkirjastolla jatkuva Historia nyt! -luentosarja tarjosi helmikuussa kaarinalaisen VTT Olli Kleemolan ja jyväskyläläisen FM Silja Pitkäsen katsauksen valokuviin historian lähdeaineistona.

HISTORIA. Kaarinalainen VTT Olli Kleemola on julkaissut englanninkielisen artikkelikokoelman Photographs and history – interpreting past and present through photographs. Kokoelmassa kymmenen tieteilijää, lähinnä historianlaitokselta mutta myös naapuritieteistä, kertoo omasta kokemuksestaan, miten valokuvaa voi käyttää historiantutkimuksen lähdeaineistona.

– Kokoelmassa on eritelty, minkälaisia asioita on otettava huomioon, mitä metodeja voidaan käyttää ja mihin asioihin saadaan vastauksia, kun kuvaa tarkastellaan tutkimuksen lähteenä, Kleemola sanoo.

Kleemola on toimittanut teoksen yhdessä Jyväskylän yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettavan Silja Pitkäsen kanssa. Monitieteelliseen joukkoon taidehistorian tietämystä tuo Turun yliopiston tohtorikoulutettava Marika Honkaniemi.

– Kiinnostus kuvalliseen ilmaisuun on ollut meillä jotenkin sisäänrakennettua. Tutustuttuamme yhteisten tutkimuskohteiden kautta toisiimme päätimme koota valokuvien avulla tutkittua historiaa käsittelevät artikkelimme teokseksi, Honkaniemi taustoittaa.

Pitkäsen mukaan artikkelit edustavat ajallisesti laajaa skaalaa, joka lähtee liikkeelle aivan valokuvan varhaisvaiheista 1800-luvun loppupuolelta aina ihan nykypäivään saakka.

– Ajallisesti lähimpänä tätä päivää oleva artikkeli käsittelee Syyrian sodan valokuvia, Pitkänen toteaa.

Valokuvan monta roolia

Tutkijat kertovat, että valokuvan käyttäminen historiantutkimuksen ja ylipäätään tutkimuksen lähteenä on vielä toistaiseksi jokseenkin uutta.

– Valokuva voi todella olla todistusaineistoa, taidetta, tutkimuksen lähde, muisto, viestintää, mainontaa, propagandaa. Yhdessä kuvassa voi olla useampia näistä piirteistä, Pitkänen sanoo.

Valokuvat tuovat esiin yksityiskohtaista tietoa menneisyydestä.

– Valokuvat ovat siitä kiintoisaa tutkimusaineistoa, että niissä on paljon tietoa, mitä ei välttämättä saataisi muuta kautta selville, lisää Pitkänen.

Valokuvan kautta voi tutkia historian lisäksi myös nykykulttuuria. Tänä päivänä esimerkiksi Facebookiin ja muihin some-kanaviin ladataan päivittäin miljoonia kuvia maailmanlaajuisesti. Se on toinen juttu, että jääkö niistä mitään jäljelle tutkimusta ajatellen.
– Internet kun on media, joka ei ole varsinaisesti pitkäaikaissäilytykseen tarkoitettu. Siinä sopii argumentoida, että jääkö meistä yhtäkään kuvaa jäljelle loppujen lopuksi, kun kukaan ei enää tulosta niitä paperille eikä liimaa albumeihin, Olli Kleemola huomauttaa.

Niin kauan kuin valokuvia on ollut, ne ovat olleet keskeinen viestinnän ja vaikuttamisen väline.

– Valokuvaa käytetään myös yksilöiden identiteetin, samoin kuin esimerkiksi poliittisten puolueiden imagon rakentamisessa, sekä laajemminkin poliittisessa kulttuurissa, Silja Pitkänen täsmentää.

Kleemolan mukaan olemme tänä päivänä tottuneet visuaalisuuteen ympärillämme.

– Saksalainen taidehistorioitsija ja filosofi Gottfried Boehm luonnehtii nykyihmistä niin sanotuksi Homo Pictoriksi, joka hahmottaa ympäristöään visuaalisuuden kautta, Kleemola sanoo.

– Jos avaamme sanomalehden tältä päivältä ja 20 vuoden takaa, saamme huomata miten kuvien määrä ja varsinkin niiden koot ovat painotekniikan kehittymisen myötä kasvaneet. Olemme tulleet myös tilanteeseen, että on lähes mahdotonta julkaista mitään uutista ilman kuvaa, Kleemola lisää.

Avainkuvat aikakausien symboleina

Historioitsijat ovat viimeisen sadan vuoden ajan todenneet, etteivät he niin kuvista perusta, koska ne ovat enemmän taidehistorioitsijoiden heiniä.

– Se johtuu osittain siitä, että meillä ei ole ollut metodisia lähestymiskeinoja ja tietoa siitä, minkälaisia tapoja voi käyttää kuva-aineiston tutkimiseen. Toisaalta on ollut epäselvyyttä siitä, että voiko valokuva tarjota jotain arvokasta tietoa historiasta. Viime aikoina on huomattu, että valokuva voi todella tarjota tietoa ja vastauksia historiaan liittyviin kysymyksiin, Olli Kleemola toteaa.

– Toimittamamme kirja on yksi askel siinä muutoksessa, mikä on osittain tulossa ja osittain jo meneillään, että historioitsijat kiinnostuvat kuvista historian lähdeaineistona.

On olemassa laajalti tunnettuja kuvia, avainkuvia, jotka ovat osa meidän kollektiivista muistia, ja jotka edustavat meille jotakin tapahtumaketjua tai kokonaista aikakautta. Niihin kuuluvat muun muassa Suomen sisällissotaa kuvaava otos Tammisaaren teloituksesta sekä vuodelta 1945 olevat kuvat amerikkalaisjoukkojen lipunnostosta Iwo Jiman saarella ja Berliinin valtiopäivätalon katolle nostetusta Neuvostoliiton lipusta.

– Erikoista on se, että osa näistä niin kutsutuista avainkuvista on lavastettuja, ei suinkaan oikeita tilannekuvia, Kleemola muistuttaa.

Tutkijakollektiivin mukaan kuva ei kuitenkaan kerro historiasta lineaarisesti, se on vain murto-osasekunnin tilanne, jonka kuvaaja haluaa näyttää katsojille.

– Mutta siinä juuri piilee kuvan voima, se kiinnittää katseen ja antaa paljon informaatiota vaikka vain nopealla vilkaisulla, Kleemola päättää.

Katariina Mäkinen-Önsoy