Pääkallokiitäjät tuo nuorten siivittämänä seikkailun Naantaliin

Pääkallokiitäjien työryhmä odottaa innoissaan ensi-iltaa. Kuvat: Topi Kanerva.

Naantalin Teatteri täyttyy 2. helmikuuta energiasta ja huumorilla höystetystä jännityksestä, kun Janne Mäkitalon kiitelty Pääkallokiitäjät-tarina saa kantaesityksensä teatterisovituksena. Näytelmän Naantaliin on dramatisoinut ja ohjaa kokenut teatterikettu Valtteri Roiha.

TEATTERI. Naantalin Teatterissa ensi-iltansa saava Pääkallokiitäjät kertoo kahden 14-vuotiaan karkureissusta, joka muuttuu suureksi seikkailuksi. Maskulainen ohjaaja Valtteri Roiha vihjaa, että esityksessä tullaan näkemään ja kokemaan nuorten maailma, ihastumista, seikkailua ja ennen kaikkea todellista ystävyyttä.

Pääkallokiitäjät on Valtteri Roihan ja niin ikään maskulaisen Janne Mäkitalon ensimmäinen yhteistyö. Roiha oli aiemmin lukenut Pääkallokiitäjät kirjan ja nyt etsi sopivaa näytelmää Naantalin Teatteriin, hän päätti ottaa yhteyttä jo futispiirien kautta tuntemaansa Mäkitaloon, siitä kaikki lähti. Käsikirjoitusvaiheessa Roiha ja Mäkitalo ovat tehneet tiivistä yhteistyötä. Alkuperäisen kirjan tapahtumat sijoittuvat Euraan ja Säkylään, näytelmäversiossa tapahtumat on kirjoitettu Naantaliin.

– Ensin pidettiin suunnitteluilta, jossa esimerkiksi käytiin ihan kartan kanssa läpi paikat, joihin tapahtumat voisi sijoittaa, paljastaa kirjailija Mäkitalo Naantali-version synnystä.

Kirjailija Janne Mäkitalo ja ohjaaja Valtteri Roiha kurkistavat kulissien Härmälän rotkosta.

Roiha kirjoitti kirjan kohtauksia näytelmäkäsikirjoitukseksi ja lähetti ne Mäkitalolle tarkistettaviksi sekä kommentoitaviksi. Kommenttien perusteella kohtaustekstejä muokattiin lopulliseen kuntoon.

Ohjaaja Roiha kuitenkin kertoo, että viimeiset kohtaukset on vielä kokonaan kirjoittamatta. Hän valottaa työskentelytapansa olevan sellainen, että tehdään alku valmiiksi, niin saadaan kirjoitettua perusteltu loppu näytelmälle. Kiireen tuloa Roiha ei pelkää, edessähän on vielä ahkerat pari treeniviikkoa ennen ensi-iltaa.

Sekä ohjaaja että kirjailija odottavat positiivisella jännityksellä toistensa mielipiteitä valmiista näytelmästä. Mäkitalo luottaa kokeneeseen teatteritaitajaan, ja Roiha tietää kunnioittaneensa alkuperäisteosta, joten mitään syytä pelkoon ei ole.

Hauska lavastus vaati mielikuvitusta

Näytelmää suunniteltaessa ensimmäinen haaste oli tapahtumapaikkojen toteutus. Tarina vie hahmot Härmälän rotkolle, fillariretkelle, kouluun, kotiin ja vaikka minne. Lavastus ratkaistiin kuutioilla, joista rakentuu tarinan edetessä muuttuva miljöö. Yksittäisistä kuutioista voidaan lego-palikoiden lailla saada aikaan kaikkea mitä mielikuvitus ikinä antaa myöten. Myös valot ovat tärkeässä osassa lavastusta, koska valot omalla tavallaan maalaavat harmaita kuutioita. Valojen ohjauksesta huolehtii Tuuli Salo ja kuutiot on tehnyt näyttelemässäkin mukana oleva Kauko Pajukoski, yllättävät yksityiskohdat kuutioihin taiteilee Heidi Hirvonen.

Tarinassa seikkailee kaksi kahdeksasluokkalaista, Timi ja Tero. Timiä näyttelee 14-vuotias Petja Pikander ja Teroa 17-vuotias Samuli Mäkinen. Mäkinen esiintyy ensimmäistä kertaa pääosassa. Haastetta parivaljakolle on tuonut erityisesti kaiken tekstin muistaminen, mutta se ei ole ollut ylitsepääsemätön ongelma.

– On kiva kun omalla roolilla on oikeasti merkitystä, Mäkinen iloitsee saadessaan olla tarinan kannalta keskeisessä roolissa.

Pojat ovat tehneet paljon tiivistä yhteistyötä harjoituskauden ajan, koska he ovat lähes koko esityksen ajan näyttämöllä yhdessä. Heillä on ollut myös harjoituksia, joissa ei ole ollut heidän lisäkseen kuin ohjaaja, koska kahdenkeskeisiä kohtauksia on useita. Pikander ja Mäkinen ovat vapaa-ajallakin kavereita, joten lavalla on ollut helppoa saada myös Timin ja Teron ystävyys aidoksi.

Ensi-ilta lähenee ja pieni hyvä jännitys on läsnä. Mäkinen kertoo välillä havahtuvansa siihen, miten pian esitykset alkavat. Esitys on kuitenkin hyvässä mallissa, vain viimeiset kohtaukset on harjoittelematta, koska Roiha haluaa ensin tehdä muun esityksen valmiiseen kuntoon.

Tarina valloittaa koko työryhmän

Myös muu työryhmä on haltioissaan näyttämöllä nähtävästä suuresta seikkailusta. Esimerkiksi ääniä ohjaava Miisa Haapanen saattoi vielä harjoitusten alkuvaiheessa, näytelmää seuratessaan, upota tarinan maailmaan ja unohtaa painaa playta, kun aika on. Haapanen kehuu Pääkallokiitäjiä ehkä jopa parhaaksi näytelmäksi, jota on itse ollut tekemässä. Haapanen pystyy näin itse 15 -vuotiaana hyvin samaistumaan tarinan tapahtumiin, erityisesti hän kehuu näyttelijöiden taktiikoita herättää hahmot eloon. Myöskään Haapasen omaa roolia ei saa unohtaa. Näytelmässä musiikki ja äänet on tärkeä osa maailmaa ja tunnelman luomista, Haapanen huolehtii, että oikeat äänet kajahtavat katsojien kuultavaksi oikeaan aikaan.

Luvassa on siis ystävyyttä, jännitystä ja rentoa seikkailua. Pääkallokiitäjät tarjoaa jokaiselle jotakin. Roiha lupaa nuorille samaistumispintaa ja vanhemmille raikkaan kurkistuksen nuorten maailmaan. Lavalla nähdään energinen ja intoa sekä teatterin riemua puhkuva 14 näyttelijän porukka, joka saa katsojan kokemaan jotain samaistuttavan tuttua ja jotain aivan uutta. Kirjailija Janne Mäkitalo vihjaa myös, että kolmas Pääkallokiitäjät-kirja julkaistaan huhtikuun puolivälissä.

Pääkallokiitäjät on Naantalin Teatterissa 2.–17. helmikuuta. Lisäksi Naantalin Teatterissa nähdään tänä vuonna vielä kaksi muuta ensi-iltaa. Maaliskuussa näyttämön valtaa Rölli ja metsänhenki Katariina Salosen ohjaamana ja huhtikuussa ensi-iltansa saa Teija Söderholmin ohjaama Taivaan tulet

Topi Kanerva

Kirjoittaja suorittaa työssäoppimisjaksoaan Turun Seutusanomissa