MIELIPIDE. Kun Turussakin oli tammikuussa aamuisin yli 20 astetta pakkasta, niin kysyn, kuinka moni niin sanottu sisätyöläinen suostuisi viettämään työtuntinsa konttorissa, jonka lämpötila on +16–18 astetta? Tai aterioimaan työpaikan ruokalassa, jossa olisi lämmintä +14 astetta? Talvella. Nykyaikana. Ei kukaan. Kysymys on työsuojelusta.
Jo kolmatta vuotta kehitysvammaisen poikani päivätoimintakeskuksessa Turun Pormestarinkadulla palellaan talvisaikaan. Lämpötilat ovat rakennuksen sisätiloissa napakampina pakkasaamuina edellä kuvatun kaltaisia ja vasta iltapäivällä pienissä ryhmähuoneissa päästään lähelle +18-20 C astetta. Asiakkaita on lähetetty puolilta päivin kotiin kylmyyden vuoksi ja toimenpide on henkilökunnalta aivan oikein. ”Äiti minä söin toppatakki päällä ja onneksi minulla oli ne villahousutkin jalassa”, totesi poikani kun noudimme hänet kesken päivän kotiin.
Olen keskustellut taas kerran toimintakeskuksen johtajan kanssa, joka vuosittain taistelee rakennuksen raitisilma- ja lämmönsiirto-ongelmien parissa. Hän yrittää kaikkensa. Olen itse käynyt paikan päällä toteamassa, kuinka hyytävän kylmiä rakennuksen yhteisiin toimintoihin tarkoitetut tärkeät tilat ovat.
Kiinteistön huollosta vastaa iso, vakavarainen yksityinen yritys ja sinne olen myös ollut yhteydessä. Olen saanut ystävällistä palvelua asianomaiselta toimijalta ja ongelma on heillä hyvin tiedossa. He ovat kertomansa mukaan Turun kaupungin tilapalvelukeskukselle informoineet pakkaskeleillä ilmenevistä toimintakeskuksen lämmitysongelmista useita kertoja.
Miksi asiaa ei hoideta pois päiväjärjestyksestä? Miksi kehitysvammaiset palelevat eikä Pormestarin toimintakeskuksen lämmitystä saada kuntoon? Mikä on rikki ja maksaako sen korjaaminen liikaa? Mikä menee Turun kaupungin priorisointilistalla ohi kun kehitysvammaiset pyytävät ainoastaan, että saisivat viettää päivänsä lämpimissä tiloissa?
Sanna Paasikivi, (ps.)
Turku
