Senioreiden perhehoitokylä Säteessä asuvan pitkän matkan piikkiöläisen Kauko Vainikaisen kirjoitusharrastus jatkuu edelleen. Lisäksi hän on alkanut tehdä pilakuvia lehtiotsikoista.
KAARINA. Kaarinan kaupungin kulttuuripalkinto jaetaan kahden vuoden välein kaarinalaiselle henkilölle, joka on tehnyt kotikaupungissaan merkittävää ja näkyvää kulttuurityötä. Vuonna 2018 palkinto jaettiin uudenvuodenaaton juhlassa murrepakinoistaan ja karhuveistoksistaan tutulle Kauko Vainikaiselle.
Kaarinan kulttuuripalkinnon saajan valitsee vapaa-ajan lautakunta, jolle Vainikaista ehdotettiin palkittavaksi seuraavin sanoin: ”Piikkiöläinen Kauko Vainikainen on tullut tunnetuksi murrepakinoistaan, Sipilänmäen kesäteatterille kirjoittamistaan näytelmistä, sanoituksistaan, maalaamistaan muotokuvista, veistämistään karhupatsaista ja monenlaisista muista taide- ja kulttuurialan töistä.
70-luvulla Vainikainen innostui kirjoittamaan Piikkiön murteella pakinoita nimimerkillä Halvalan Huuko. Niitä on koottu vuosien varrella kolme kertaa kirjan kansiin. Pakinoissa käydään läpi asioita, joita on tapahtunut vuosien varrella Piikkiössä. Lisäksi hän on kirjoittanut Sipilänmäen kesäteatterille näytelmiä, muun muassa 30-vuotisjuhlanäytelmän Kievarin kaunis Katriina. Vainikainen on myös sanoittanut musiikkia, muun muassa Luodon Liisa -nimisen valssin.
Kirjoittamisen lisäksi Vainikainen on maalannut paljon, yrittäjänä autoja sekä taiteilijana muotokuvia ja monenlaisia muita teoksia. Puunveisto oli hänelle myös mieluisa harrastus. Vainikainen on tehnyt myös satoja karhuveistoksia. Kirjoitus- ja maalausharrastus jatkuu edelleen ja uusimpana ideana Vainikainen on alkanut tehdä pilakuvia lehtiotsikoista.”
Kaupunginjohtaja Harri Virta jakoi palkinnon Vainikaiselle juhlallisissa merkeissä uudenvuodenaattona punaisella parvekkeella Kaarina-talon pääoven yllä. 85-vuotias, nykyään senioreiden perhehoitokylä Säteessä asuva Vainikainen oli hyvin otettu palkinnostaan.
Vainikaisen kulttuuritausta on monipuolinen, ja hänellä on paljon kokenutta ymmärrystä kaarinalaisesta kulttuurikentästä. Hän muistaa paljon hienoja hetkiä, ja kertoo niistä vuolaasti. Yksi kehitysehdotuskin lopulta löytyy:
– Sellaista lähinnä toivoisin, että tällaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet tekemään käsillään, saataisiin joku verstas. Jos olisi joku tila, jossa voisi veistellä, niin pysyisivät taidot yllä! Ei yhteisasutuksessa saa sotkea lattioita, Vainikainen pohti uudenvuodenaattona palkinnon jakamisen ja ilotulituksen jälkeen.
Lue lisää Kauko Vainikaisesta täältä.
