KOLUMNI. Itsenäisyyttä on monenlaista. On itsenäisyyttä yksilö- ja perhetasolla, kuntatasolla sekä kokonaisen kansakunnan tasolla. Jokainen täysi-ikäinen voi päättää omista asioistaan ja perheiden oma päätösvalta on Suomessa lailla suojattu.
Itsenäinen kunta saa päättää asioistaan suhteellisen itsenäisesti niinkuin myös valtio nimeltä Suomi. Olipa itsenäisyys millä tasolla tahansa, on aina otettava myös huomioon muut ja toimittava yhteistyössä ja hyvässä hengessä muiden tahojen kanssa.
On niin moneen kertaan todettu historiamme aikana, että pieni ei oikein pärjää yksin ilman yhteistyötä. Yhteistyön kautta saamme laajemmat hartiat toiminnallemme.
Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995 ja on nyt kiinteä osa suvereenien eurooppalaisten demokratioiden perhettä. Pienestä koostaan huolimatta Suomella on ollut näkyvä rooli monillakin foorumeilla.
Suomi on aina ollut rauhanrakentaja ja valtiojohtajiemme huolellisen fundeeraamisen ansioista olemme säilyneet sivussa konflikteista ja meidät tunnetaan rakentajina – ei tuhoajina. Suomi on pienestä koostaan huolimatta päässyt eurooppalaisen päätöksenteon ytimeen osaamisemme ja uskottavuutemme ansiosta.
Suomalaisen omaperäisen ja korkeatasoisen kulttuurin nousu 1890-luvulla loi uskottavan pohjan valtion itsenäistymiselle. Elettiin sortovuosien aikaa ja silloin, kun ulkoinen paine Suomea kohtaan kasvoi, kasvoi myös tarve löytää oma identitettimme kansana ja nimenomaan kulttuurin kautta.
Kun Suomi oli ensimmäistä kertaa esillä Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, herätti näyttelypaviljonkimme suurta kiinnostusta. Eliel Saarisen arkkitehtuuri, Sibeliuksen musiikki, Akseli Gallen-Kallelan paviljonkiin maalaamat seinäfreskot, Kalevala käännettynä jo monille kielille jne. Kaikki tämä on osaltaan se pohja, jolta olemme ponnistaneet huipulle. Tänäkin päivänä niin Kaija Saariahon sävellykset kuin Rovion vihaiset linnut tunnetaan maailmalla hyvin. Taannoin amerikkalainen lehdistö ylisti suomalaista tasa-arvoa, kun Kaija Saariahon ooppera ”Kaukainen rakkaus” esitettiin New Yorkissa kapellimestari Susanna Mälkin johtaessa orkesteria.
Suomi tunnetaan maana, joka maksoi sotakorvauksensa ja ehkäpä juuri tämä rankka rutistus on syypää siihen, että jouduimme pusertamaan osaamisemme ja voimavaramme aivan äärimmilleen ja varsin nopeassa aikataulussa saimme maamme jaloilleen sodan jälkeen.
Nykyisin Varsinais-Suomi edustaa parhaimmillaan suomalaisen osaamisen ainutlaatuisuutta. Hyvänä esimerkkinä on täällä jatkuvasti laajeneva teollisuus. Rakennetaan autoja, laivoja, laivojen sisustuksia jne… Kaikki tämä teollisuus tuo viennin kautta vaurautta kaikille suomalaisille ja työtä sitä tarvitseville. tarvitsemme muutaman vuoden sisällä valtaisan määrän uusia työntekijöitä Varsinais-Suomeen, joka tulee varmuudella näkymään hyvinvointina tällä alueella.
Suomi on asukaslukuunsa nähden merkittävä toimija Euroopassa. Jokainen pienikin kunta on merkittävä toimija Varsinais-Suomessa ja koko maassa. Yhteistyötä kuntien välillä tulee vaan entisestään lisätä ja uusia innovatiivisia yrityksiä pitää tukea alkuun.
On olemassa sanonta että” on voimaa kuin pienessä kylässä”. Tämä pitää paikkaansa niin täällä Sauvossa, kuin muissakin kunnissa. Suomalainen ”Sisu” ei ole hävinnyt minnekään.
Onnea itsenäinen 101-vuotias Suomi.
Jari Hakkarainen
Sauvon kunnanvaltuuston pj.
